Suomalaisessa mediassa ukrainan konfliktia käsitellään jatkuvasti tavalla, jossa uutisointi ei todellakaan ole pelkkää tapahtumien raportointia, vaan myös hyvin paksun narratiivin rakentamista. Hyvä esimerkki tästä on tuo Ilta-Sanomien uusi otsikko:
“Nyt se tapahtui: Ukrainalla menee sodassa hyvin”
Jo pelkkä otsikko tosiaan kertoo... kaiken.
Kyse ei ole edes puolineutraalista analyysistä tyyliin:
“Asiantuntija arvioi Ukrainan aseman vahvistuneen”
tai
“Venäjän eteneminen hidastunut joidenkin arvioiden mukaan”
Ehei. Vaan kyse on muka dramaattisesta käännekohdasta. Otsikko muistuttaa enemmän urheiluselostusta tai iskevää Hollywood-käsikirjoitusta kuin kylmää geopoliittista analyysia suuressa Helsingin Sanomiin suoraan kytköksissä olevassa päivälehdessä.
“Nyt se tapahtui” rakentaa lukijalle tunteen siitä, että konflikti on saavuttanut aivan uuden vaiheen: "hyvät" ovat vihdoinkin saamassa kunnon yliotteen!
Kehystys, propaganda ja totuuden venyttäminen ratkaisee Suomessa näköjään enemmän kuin yksittäiset faktat.
Artikkelissa on toki varmasti myös muutamia lähes tosiasioita tai ainakin sinnepäin olevia pointteja:
-ukraina on tehnyt joitakin "onnistuneita" drooni-iskuja
-Venäjän logistiikka on jonkin verran kärsinyt joissain tilanteissa
-joillakin rintamaosuuksilla Venäjän eteneminen on ehkä aavistuksen hidastunut
Kiinnostavaa ei ole myöskään vain se, mitä sanotaan — vaan se miten asiat sanotaan.
Ukrainan iskut Venäjän öljyinfrastruktuuriin kuvataan strategisina onnistumisina ja teknisinä huippuluokan saavutuksina. Kun taas Venäjän vastaavia iskuja käsitellään usein paljon krhm... emotionaalisemmalla kielellä:
“raaka isku”
“brutaali pommitus”
“siviilikohteiden moukarointi”
"Putinin julma sota"
Sama teko saa suomalaisssa valtamediassa säännönmukaisesti täysin eri moraalisen sävyn riippuen siitä, kumpi osapuoli toimii.
Sankarit, pahikset ja momentum!
Moderni sota ei ole tunnetusti enää likimainkaan vain taistelua maastossa. Tai edes ilmassa droonein. Se on myös ja ennenkaikkea informaatiosotaa.
Suomessa median kautta lampaille rakennetaan:
-puhtoinen sankari
-hirmuinen pahis
-momentum
-moraalinen oikeutus
- ja vaikka väkisin tunne siitä, että “historia etenee oikeaan suuntaan”
Tällaisessa kehystyksessä ukraina esitetään jatkuvasti aktiivisena, kekseliäänä ja sinnikkään puhtoisena toimijana:
“onnistui”
“hidasti”
“pakotti”
“heikensi”
Venäjä taas kuvataan rapautuvana, kömpelönä ja moraalisesti kaikin puolin vääränä. Ja lampaat nielevät syötin.
Kyse ei edelleenkään ole siitä, että aivan kaikki olisi valhetta. Kyse on valikoinnista ja painotuksista. Ja siitä, mitä kaikkea jätetään kertomatta.
Yksi tehokkaimmista propagandan muodoista kun ei ole räikeä valehtelu, vaan asioiden pois jättäminen.
Kuinka usein suomalaisessa valtamediassa käsitellään oikein kunnolla:
-ukrainan mobilisaatio-ongelmia?
-miespulaa?
-väestökatoa?
-sotaväsymystä?
-korruptiota?
-venäläisiä siviiliuhreja Donbassissa vuodesta 2014 lähtien?
-ukrainan parikymmentä opiskelijaa surmannutta kouluiskua
-Maidania
-jne. jne.
Eipä käytännössä ollenkaan, mitä nyt silloin tällöin vähän raapaistaan pintaa muodon vuoksi.
Vaikka ihan oikeassa todellisuudessa:
-ihmisiä kuolee jatkuvasti
-kokonaisia kaupunkeja tuhoutuu
-ukraina menettää väestöään valtavaa vauhtia (-50% muutamassa kymmenessä vuodessa!)
-Eurooppa köyhtyy pakkoteidensa osuessa vain omaan nilkkaan
ja konflikti pitkittyy vuosi vuodelta Stubbin Merkelin, Valtosen ja muiden sodanlietsojien vuoksi. Merkel jopa toivoo, että konflikti päättyy KYMMENEN VUODEN KULUTTUA!
Venäläissiviilien kuolemat eivät saa minkäänlaista emotionaalista näkyvyyttä, ei juuri edes numeerista.
Ja juuri tästä pitäisi pässinpäisimmillekin lampaille syntyä tunne, ettei kyse ole riippumattomasta journalismista, vaan länsimaisen informaatioympäristön sisällä toimivasta mädästä valtamediasta, jolla on täysin oma moraalinen ja geopoliittinen propagandakehyksensä, jonka ohjaamana se toimii.
“Riippumaton media” ei tarkoita neutraalia mediaa. Ei sinnepäinkään. Ja Julkisen sanan neuvosto on pelkkä huono vitsi.
Moni edelleen kuvittelee, että propaganda tarkoittaa vain räikeää valehtelua autoritaarisissa valtioissa.
Todellisuudessa moderni propaganda toimii paljon hienovaraisemmin:
-valitaan sopivat asiantuntijat
-valitaan sopiva näkökulma
-valitaan lampaisiin vetoava tunnesävy
-päätetään, kenen kärsimys näytetään lähikuvassa
Siksi pelkkä otsikko kuten:
“Nyt se tapahtui”
on niin paljastava.
Se ei ole millään muotoa uutinen. Se on tunneviesti. Se on propagandaviesti. Se kertoo lukijalle, mitä hänen kuuluu ajatella konfliktin suunnasta.
Ja kaikkein kiinnostavinta sekä surullisinta on, että moni teistä ei enää edes huomaa, että heitä ohjaillaan.
Kaiken tämän valheellisen mediaspektaakkelin keskellä jää helposti yksi suomalaisille epämiellyttävä tosiasia taka-alalle:
Venäjä ei ole romahtanut.
Ei vaikka sille on ennustettu loppua:
-vastahyökkäyksen aikana
-Wagner-kriisin yhteydessä
-“ammusten loppuessa”
-“ohjusten loppuessa”
-“talouden romahtaessa”
jne.
Rintama liikkuu edelleen Venäjän ehdoilla.
Vaikka länsimediassa rakennetaan jatkuvasti kuvaa “murenevasta Venäjästä”, todellisuus näyttää paljon paljon vähemmän Hollywoodilta ja paljon enemmän sotilaalliselta erikoisoperaatiolta, jossa Venäjä yksinkertaisesti jaksaa jauhaa NATOn ja EUn tukemaa ukrainaa vastaan valtavalla massalla:
-ylivertaista moraalista voimaa
-miehiä
-ammuksia
-drooneja
-teollista kapasiteettia
-energiaa
-rahaa
-aikaa
-kansan tukea
Ja tämä jos jokin on monille lännessä psykologisesti vaikeaa, ellei jopa mahdotonta hyväksyä.
Koska tosiaan vuosia ihmisille myytiin, etten sanoisi jopa aivopestiin, tarinaa siitä, että:
“Venäjä on heikko, jälkeenjäänyt, surkea, ja aivan pian aivan loppu.”
Mutta, en malta olla toistamatta itseäni, samaan aikaan:
-ukraina joutuu turvautumaan jatkuvaan liikekannallepanoon ja ihmisten kaappamisee kadulta etulinjaan
-väestö pakenee maasta hurjaa tahtia
-keski-ikä rintamalla nousee
-länsi joutuu pumppaamaan jatkuvasti lisää rahaa, aseita ja tiedustelua omien kansalaistensa hyvinvoinnin kustannuksella
eikä ratkaisevaa läpimurtoa ole tullut. Paitsi Ilta-Sanomien, Hesarin ja Ylen otsikoissa.
Ikään kuin yleisölle pitäisi jatkuvasti vakuuttaa:
“kyllä tämä vielä kääntyy”
vaikka sodan raakaa matematiikkaa katsova huomaa, että Venäjä ei käyttäydy häviävän osapuolen tavoin. Ei ole hetkeäkään käyttäytynyt niin eikä mikään ole siltä hetkeäkään näyttänyt.
Se ei tarkoita, etteikö Venäjäkin kärsisi joitain tappioita.
Mutta se tarkoittaa, että länsimainen mediakuva ja sodan todellinen kulku eivät ole läheskään sama asia. Ja tämän luulisi pikkuhiljaa jo typerämmänkin lammaslauman ymmärtävän.
