Ehkä jopa ennätysvauhdissa.
On nimittäin aina yhtä hellyttävää lukea, kun Helsingin Sanomat yrittää kertoa meille, mitä Venäjällä siis niinku ihan oikeasti tapahtuu.
Ei sillä, että heillä olisi mitään lähteitä, lainkaan ymmärrystä tai edes oikeaa kiinnostusta – mutta tarina pitää saada ulos, koska lampaat odottavat päivittäistä rehuannostaan. Sitä ”Putin horjuu” -fantasiaa.
Tällä kertaa Hesari repii otsikoita siitä, että Putin käytti sanaa ”herra Zelenskyi”.
Siis herra.
Voi hyvänen aika.
Tämä on nyt heidän mukaansa historiallinen käänne, vallan murenemisen alku ja merkki siitä, että Venäjä on romahtamassa.
Jos joku vielä miettii, miksi suomalainen mediayleisö on täysin irti todellisuudesta - erityisesti mitä tulee Venäjään mutta toki muutenkin - niin tässä on vastaus.
---
Kun faktoja ei ole, Helsingin Sanomat rakentaa omasta päästään narratiivin
HS:n logiikka menee näin:
1. Putin sanoi yhden sanan eri tavalla kuin ennen.
2. Joku entinen Kremlin PR-tyyppi antoi haastattelun Guardianille tai johonkin muuhun vastaavaan.
3. Joku kysely näyttää pientä heilahtelua.
4. Paraatissa oli vähemmän tankkeja.
5. → Vallanvaihto on lähellä, Venäjä murenee, Putin on paniikissa.
Tämä ei ole analyysiä.
Tämä on fanifiktiota, jonka tarkoitus on pitää suomalainen lammas tyytyväisenä:
”Kyllä se paha Venäjä ihan kohta kaatuu, odottakaa vain.”
Samaan aikaan todellisuudessa:
– Venäjän talous kasvaa nopeammin kuin EU:n.
– Asevarustelu kiihtyy.
– Rintamalinjat eivät peräänny senttiäkään NATOn ja EUn miljardituista huolimatta.
– Ukrainan energia-infra on raunioina.
– Lännen ”pakotepolitiikka” on epäonnistunut täydellisesti osuen käytännössä vain omaan nilkkaan
Mutta näistä ei tietenkään voi kirjoittaa, koska se rikkoisi HS:n pyhän tarinan.
---
Ja sitten on Remeslo – uusi sankari, koska vanhat loppuivat.
HS nostaa esiin jonkun Remeslon, joka on heidän mukaansa ”entinen propagandisti” ja nyt ”rohkea Putinin kriitikko”.
Kyllä.
Venäjän sisäpolitiikan syväanalyysi perustuu nyt siihen, että joku opportunisti antoi haastattelun Washington Postille.
Kun lähteet ovat näin heikot, tarina on pakko rakentaa tunteella. Itkupotkuraivareilla.
---
Voitonpäivän paraati – HS:n mukaan nöyryytys, todellisuudessa turvallisuuspäätös
HS yrittää väittää, että paraatin supistaminen on merkki heikkoudesta.
Samaan aikaan:
– Ukraina iskee drooneilla Moskovaan.
– Venäjä ei halua antaa ilmaista PR-materiaalia natsiviholliselle.
– Raskas kalusto on rintamalla puolustustöissä, ei paraatissa.
Mutta HS:lle tämä on ”nöyryytys”.
Totta kai on.
Kaikki on nöyryytystä, jos se sopii sairaaseen narratiiviin.
---
Kyselytulokset – "autoritaarisen roistovaltion" dataa käytetäänkin nyt kuin Raamatun totuutta
HS kertoo, että Putinin kannatus on laskenut ”tasaisesti”.
Mutta he eivät kerro:
– kuinka paljon
– millä metodilla
– mitä ihmiset uskaltavat sanoa
– mikä on virhemarginaali
– kuka kysyi ja missä
Mutta ei se haittaa.
Kun tarina on valmis, data kyllä taipuu. Vastaavasti jos Putinin kannatus samoissa kyselyissä on kasvussa, kyseessä on diktaattorin metkut ja numeroiden peukalointi
---
HS:n todellinen viesti ei siis ole analyysi. Se on lohturuokaa lampaille.
Hesarin juttu ei todellakaan kerro Venäjästä yhtään mitään.
Mutta se kertoo suomalaisesta mediasta kaiken.
Se kertoo, että:
– suomalainen yleisö haluaa kuulla, että Venäjä on heikko
– HS haluaa myydä tätä tarinaa
– todellisuus ei ole tärkeä, kunhan moraalinen tunne on oikea
Tämä on psykologista propagandaa.
Ei analyysiä.
---
Lopuksi: jos Venäjä ihan aikuisten oikeasti olisi romahtamassa, HS ei kirjoittaisi siitä näin
Kun imperiumit kaatuvat, se ei näytä tältä.
Se ei näytä siltä, että joku Remeslo antaa haastattelun.
Se ei näytä siltä, että Putin sanoo ”herra Zelenskyi”.
Se ei näytä siltä, että paraatissa on vähemmän tankkeja.
Se näyttää kaaokselta, mielenosoituksilta, eliitin pakenemiselta, talouden romahtamiselta, rintamalinjojen sortumiselta.
Mikään näistä ei ole tapahtumassa. Ei lähellekään.
Mutta HS tarvitsee tarinan.
Ja suomalaiset lampaat tarvitsevat lohtutarinan surkeaan elämäänsä.
