Yhdysvallat syöksyi sotaan

 

Trumpin hallinto aloitti brutaalin oikeudettoman hyökkäyssodan Venezuelaan

Caracas/Washington – HS/IS/Yle

Yhdysvallat on aloittanut täysimittaisen hyökkäyksen Venezuelaan. Hyökkäys on kansainvälisen oikeuden räikeä loukkaus ja muistuttaa maailmaa siitä, kuinka pitkälle autoritaarinen suurvalta on valmis menemään säilyttääkseen vaikutusvaltansa.

Presidentti Donald Trumpin hallinto on ajautunut avoimeen sotaan demokratiaa vastaan. Venezuelan kaupungit palavat, siviilit pakenevat, ja maailma katsoo kauhuissaan, kun yksi maailman suurvalloista talloo suvereenin valtion alleen.

USA kaappasi suvereenin valtion presidentin ja kertoo hallitsevansa Venezuelaa tästä lähtien. 

Trump on mielivaltainen diktaattori

Donald Trump on rakentanut ympärilleen suljetun, pelolla hallitsevan sisäpiirin, joka ei enää piittaa kansainvälisestä oikeudesta tai ihmisoikeuksista. Hänen puheensa ovat täynnä valheita, uhkauksia ja salaliittoteorioita. Valkoinen talo on muuttunut propagandakoneistoksi, joka syyttää muita omista rikoksistaan.

– Trump on menettänyt todellisuudentajunsa. Hän on vaarallinen mies, joka uhkaa koko maailman vakautta, sanoo eräs entinen Yhdysvaltain diplomaatti.

Imperiumin viimeinen kuolinkouristus

Asiantuntijat näkevät hyökkäyksen epätoivoisena yrityksenä palauttaa Yhdysvaltain hiipuva hegemonia. Venezuela ei ole uhannut ketään, mutta sen öljyvarat ja itsenäinen linja ovat olleet Washingtonille punainen vaate.

– Tämä on klassinen esimerkki imperialistisesta hyökkäyksestä. Yhdysvallat ei siedä itsenäisiä valtioita omalla takapihallaan, sanoo Latinalaisen Amerikan tutkija.

Kansainvälinen yhteisö reagoi ja USA eristetään

Euroopan unioni, Afrikan unioni ja ASEAN ovat tuominneet hyökkäyksen yksiselitteisesti. Useat maat ovat vetäneet suurlähettiläänsä pois Washingtonista. YK:n turvallisuusneuvosto on kutsuttu hätäkokoukseen.

- Pakotteet: EU jäädyttää Yhdysvaltain virkamiesten varat ja kieltää viennin strategisilla aloilla.

- Kulttuuriboikotit: Hollywood-elokuvia ei enää esitetä eurooppalaisilla festivaaleilla. Amerikkalaiset taiteilijat suljetaan pois kansainvälisistä tapahtumista.

- Urheiluboikotit: USA suljetaan pois olympialaisista ja MM-kisoista. NBA:n ja NHL:n kansainväliset ottelut perutaan.

Beneficio Venezuela! Solidaarisuusliike leviää kautta maapallon 

Kaduilla marssitaan Venezuelan lippujen alla. Sosiaalisessa mediassa leviää kampanjoita, joissa vaaditaan oikeutta Venezuelalle ja tuomitaan Yhdysvaltain brutaali oikeudeton hyökkäyssota suvereenia kansallisvaltiota vastaan. Miljoonat ihmiset ovat jo vaihtaneet Facebook -profiilikuvansa Venezuelan kansallissymboliin jaguaariin, joka on noussut vastarinnan ikoniksi. Hashtagit kuten #StandWithVenezuela ja #YankeeGoHome trendaavat maailmanlaajuisesti.

Suurkaupunkien kaduilla järjestetään massamielenosoituksia, joissa vaaditaan Yhdysvaltain vetäytymistä ja kansainvälistä sotatuomiostuimen oikeudenkäyntiä Trumpin hallinnon johtohahmoille Haagissa. Kansainväliset pidätysmääräykset ovat jo voimassa. Eurooppalaiset yliopistot katkaisevat yhteistyön amerikkalaisten laitosten kanssa, ja tunnetut kulttuurivaikuttajat vaativat “moraalista karanteenia” Yhdysvalloille.

Sotarikoksia ja sensuuria

Raportit kentältä kertovat siviilikohteiden summittaisista pommituksista, sairaaloiden tuhoutumisesta ja humanitääristen avustusreittien estämisestä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan kyseessä saattaa olla “järjestelmällinen kampanja, joka täyttää sotarikosten tunnusmerkit”.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on kiristetty sananvapautta. Riippumattomia medioita on suljettu, toimittajia pidätetty ja sosiaalisen median alustoja painostettu sensuroimaan hallinnon vastaisia näkemyksiä. Valkoinen talo syyttää “ulkomaista hybridivaikuttamista” ja “valeuutisia”, mutta kriitikot näkevät kyseessä olevan autoritaarisen hallinnon klassisen kaavan. Suomesta ei enää pääse valtioon kytköksissä oleviin amerikkalaismedioiden uutisointiin käsiksi, sillä ne ovat täynnä Trumpin propagandaa. 

Analyysi: Lännen sokea piste

Monet asiantuntijat ovat pitkään varoittaneet Yhdysvaltain demokratiavajeesta ja sen taipumuksesta käyttää sotilaallista voimaa sisäpoliittisten kriisien peittämiseen. Nyt nämä varoitukset ovat käyneet toteen.

– Jos Venäjä olisi tehnyt saman, länsimainen media puhuisi “barbaarisesta hyökkäyksestä” ja “uhasta koko sivilisaatiolle”. Mutta koska kyse on Yhdysvalloista, osa länsimaista epäröi yhä kutsua asioita oikeilla nimillään, toteaa kansainvälisen politiikan professori Jermu Kontiolahti.

Maailma uuden aikakauden kynnyksellä

-Yhdysvaltain hyökkäys Venezuelaan saattaa jäädä historiaan hetkenä, jolloin globaali valtatasapaino alkoi todella muuttua. Moninapainen maailma ei enää hyväksy Washingtonin yksinvaltiutta ja nyt Washington saa maksaa siitä kovan hinnan, paaluttaa myös Suomen presidentti Alexander Stubb ulkoministeri Elina Valtosen nyökkäillessä vakavana taustalla.

Grönlanti on USA:n Ukraina

 Donald Trump sanoi jälleen rehellisesti ääneen sen, mitä suurvaltapolitiikka on:

USA:n lähellä, Grönlannin rannikolla liikkuu vääriä laivoja. Venäläisiä. Kiinalaisia.

Johtopäätös on yksiselitteinen: Tämä ei käy. Meidän on saatava Grönlanti omaan hallintaamme. 

Perustelu on tuttu. Häiritsevän tuttu. Vai mitä?

Venäjä sanoi Ukrainasta käytännössä saman hyvin selkeästi:

Naton aseita, joukkoja, infrastruktuuria aivan liian lähellä rajoja.

Venäjän turvallisuus uhattuna.

Tätä ei voida hyväksyä.

Reaktiot olivat täysin vastakkaiset vaikka argumentti on identtinen. Toki Valtonen yrittää vielä tässä vaiheessa moraaliposeerata muodollisesti Trumpia vastaan, irtopisteitä kerätäkseen. Se on kuitenkin selvää, että kenen viulua Valtonen tässäkin narratiivissa soittelee.

Kun Yhdysvallat tai Eurooppa puhuu kansallisesta turvallisuudesta, se on realismia.

Kun Venäjä puhuu kansallisesta turvallisuudesta, se on aggressiota.

Ero ei ole logiikassa eikä tilanteessa, vaan puhujassa. Ja sinussa, kuulijassa. 

Grönlannin kohdalla USA ei puhu kansan tahdosta tai itsemääräämisoikeudesta. Puhutaan rannikosta. Sijainnista. Pelilaudasta.

Täsmälleen samalla tavalla Ukraina redusoitiin puskurivyöhykkeeksi, ei poliittiseksi subjektiksi. Koska Venäjä näki ja koki mitä NATO sen rajoilla puuhaili. 

Venäjä yritti pitkään neuvotella. Se antoi tilanteen edetä todella pitkälle, ennen kuin ryhtyi tarvittaviin toimiin. USA reagoi jo nyt, vaikka Venäjä tai Kiina ei ole perustanut Grönlantiin mitään edes etäisesti NATO:n aseistusta Ukrainassa muistuttavia sotilaallisia "puolustusjärjestelmiä".

On erityisen paljastavaa, että toisin kuin aiemmat USA:n presidentit jotka ovat enemmän tai vähemmän salassa suhmuroineet "ratkaisujaan" nyt puheessa ei edes vilahda se päälle liimattu diplomatia, yhteistyö tai viralliset kansainväliset sopimukset.

Ei edes esitetä että sanotaan: "meidän on neuvoteltava".

Sanotaan suoraan: "meidän on saatava se."

Se on etupiiripuhetta.

Sitä samaa, josta länsi tiukasti sanoo luopuneensa kylmän sodan jälkeen.

Tässä kohtaa ei enää riitä selitys, että "tilanteet ovat erilaisia".

Koska ne eivät ole.

Ne ovat rakenteellisesti ja loogisesti täysin samat:

– Ulkoinen sotilaallinen läsnäolo liian lähellä tulkitaan uhaksi

– Turvallisuus nostetaan kaiken yläpuolelle

– Pienempi toimija ohitetaan

– Kansallisvaltion suvereniteetti ei merkitse mitään, jos voimasuhde sen sallii

Jos Grönlannin rannikko oikeuttaa USA:n vaatimaan aluetta itselleen, Ukrainan raja oikeuttaa Venäjän vaatimaan siitä etupiiriä itselleen.

Ja jos toinen näistä tuomitaan ja toinen hyväksytään, kyse ei ole vaan teoista.

Se viimeistään todistaa, että säännöt eivät ole universaaleja.

Ne ovat valikoivia.

Ja juuri siksi koko "sääntöpohjainen järjestys" vapaine demokratioineen, hyvesignalointeineen, moraaliposeerauksineen ja muine paskanpuhumisineen joita Valtonen, Stubb ja muut pellet jatkuvasti jauhavat, murentuu lopullisesti.

Paitsi tietenkin jos olet russofobinen aivopesty NATO:n trolli. 

Rakenteellinen rasismi on tekosyy vaieta tilastoista

Suomessa elää sitkeä kaksoisstandardi käytöksen suhteen.

Kun suomalainen tekee pienimmänkin teon jonka voi pahalla tahdolla tulkita virheeksi, siitä rakennetaan todiste järjestelmällisestä, rakenteellisesta rasismista. Yksittäinen sana, kömpelö vitsi, väärä ilme tai ajattelematon somekommentti nostetaan osaksi suurta kertomusta, jossa koko kansa on syyllinen ja järjestelmä mätä.

Maahanmuuttajien teot taas käsitellään lähes poikkeuksetta yksittäistapauksina. Konteksti korostuu. Tausta selittää. Olosuhteet ymmärretään. Vastuu hajautetaan tai häivytetään kokonaan. Sama teko saa täysin eri merkityksen tekijän mukaan.

Tämä ei ole tasa-arvoa vaan ideologiaa. Se ei etsi totuutta vaan vahvistaa ennalta päätetyn asetelman. Suomalaisten kohdalla yleistetään, rajusti ylöspäin. Yksi teko kertoo kaikesta. Maahanmuuttajien kohdalla yleistys kielletään tyystin. Mikään maahanmuuttajien teko ei kerro mistään.

Tilastot sivuutetaan, jos ne eivät sovi päätettyyn tarinaan. Jos luvut osoittavat epämiellyttävään suuntaan, ne leimataan rasistisiksi, puutteellisiksi tai vaarallisiksi. Jos luvut sopivat, niistä tehdään moraalisia todisteita. Näin pelkät paljaat numerotkin muuttuvat politiikaksi.

Media ja instituutiot toistavat pilkun tarkasti kaavaa. Otsikot valitaan huolellisesti. Suomalaisten ja mamujen teot ja sanat punnitaan eri vaa'alla. Rikoksista kerrotaan eri tavalla. Syy ja seuraus katkaistaan silloin kun se olisi epämukavaa. Kansalaiselle jää tunne, että häntä opetetaan ja pakotetaan hyväksymään eikä informoida.

Keskustelu typistyy. Kritiikki leimataan. Kysymykset tulkitaan motiiveiksi. Jos huomautat ristiriidasta, sinulle kerrotaan että ongelma on sinussa. Tämä tukahduttaa avoimen keskustelun ja lisää katkeruutta.

Rasismi on vakava asia ja siksi siitä pitäisi pystyä puhumaan rehellisesti. Kun kaikkea kutsutaan rakenteelliseksi rasismiksi, mikään ei enää ole sitä.

Yhteiskunta ei vahvistu kaksoisstandardeilla. Se vahvistuu yhdenvertaisilla periaatteilla. Sama teko, sama vastuu, sama arvio. Muuten puhe oikeudenmukaisuudesta on vain keppi yhdelle ja kilpi toiselle.

Tämä ei ole vihaa ketään kohtaan. Tämä on vaatimus johdonmukaisuudesta. Ilman sitä emme ratkaise ongelmia, vaan siirrämme niitä ruutitynnyriin  teeskennellessämme edistystä.

Kaksoisstandardien maailma: Israel kelpaa Euroviisuihin, Venäjä ei mihinkään

 

On vaikea ymmärtää, miksi läntinen maailma katsoo sormiensa läpi Gazan tuhoa mutta käyttäytyy täysin päinvastoin, kun puhutaan Venäjästä. Ukrainassa kuolee tuhansia – Gazassa kymmeniätuhansia. Ukrainalaisten kuolleisuus vastaa tällä hetkellä 2000-luvun alkua, jolloin liikenteessä kuoli vuosittain onnettomuuksissa saman verran ihmisiä kuin nyt tämän konfliktin aikana. Venäjä suljetaan tällä hetkellä urheilusta, kulttuurista ja politiikasta. Israel sitä vastoin esiintyy jopa Euroviisuissa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Miksi?

Vastaus on epämukava: liittolaiset saavat tehdä asioita, joita viholliset eivät. Israel on lännen pitkäaikainen ystävä, strateginen etuvartio Lähi-idässä. Venäjä on vastustaja, jota ei tarvitse ymmärtää. Juutalaisiin kohdistuva kritiikki leimataan helposti antisemitismiksi – vaikka kyse olisi valtiosta, ei kansasta. Venäjään taas saa kohdistaa mitä tahansa sanoja, kuvia tai pakotteita. Dehumanisaatio on hyväksyttyä, kun kohde on oikea.

Kaksoisstandardit mädättävät moraalin ytimen. Jos kansainvälinen yhteisö haluaa olla uskottava, sen on tuomittava siviilien tappaminen riippumatta siitä, kuka vetää liipaisimesta. Muuten ihmiset näkevät läpi tekopyhyyden – ja lakkaavat uskomasta mihinkään.