Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. kesäkuuta 2026

YK:n ihmisoikeuksilla voisi pyyhkiä perseen

 

YK:n ihmisoikeusjulistus on kuin Live, love, laugh -mietelausetaulu valtion viraston seinällä:  

kaunis, juhlava, ja täysin merkityksetön, kun arki alkaa.

Paperilla ja juhlapuheissa julistetaan: “Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.”  

Käytännössä: “Valitettavasti hakemustasi ihmisarvoiseen elämään ei voida tällä kertaa hyväksyä.”


---


1. Ihmisoikeudet ovat olevinaan ylimmän tason yleviä periaatteita. Mutta käytännössä arki elää alimman tason sääntöjen mukaan.

Kun oikeus kotiin törmää vuokranantajan tulovaatimukseen ja ahneuteen,  

voittaja ei ole todellakaan ole YK:n julistama ihmisoikeus.


Kun oikeus terveyteen törmää sairaanhoitopiirin resurssipulaan,  voittaja ei ole ihmisoikeus.

Kun oikeus siedettävään toimeentuloon törmää yrityksen voiton maksimointiin tai Kelan ja sosiaalitoimen tulkintaan,  voittaja ei ole ihmisoikeus.

Ihmisoikeudet ovat siis kuin komea sateenvarjo, joka toimii vain silloin kun ei sada.


---

2. Lait, asetukset ja ohjeet menevät aina ihmisoikeuksien edelle

Tämä on se kohta, jota kukaan ei jaksa sanoa ääneen, mutta kaikki tietävät:

Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti velvoittavia. Ne eivät velvoita ketään eikä mitään yhtään mihinkään.

Lait sen sijaan ovat velvoittavia. Asetukset ovat. Viranomaisohjeet ovat.  

Excel-taulukot ovat.

Jos laki sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,  

oikeassa ihmisten arjessa laki voittaa aina.

Jos viranomaisen sisäinen ohje sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,  

arjessa voittaa se sisäinen ohje.

Jos järjestelmä sanoo että “ei resursseja”,  

ihmisoikeus ei muutu rahaksi.


---

3. Ihmisoikeudet ovat lupauksia, jotka voidaan ohittaa sanomalla “valitettavasti”.

“Valitettavasti emme voi tarjota asuntoa.”  

→ oikeus kotiin ei toteudu.


“Valitettavasti hoitojonot ovat pitkät.”  

→ oikeus terveyteen ei toteudu.


“Valitettavasti et täytä ehtoja.”  

→ oikeus toimeentuloon ei toteudu.


“Valitettavasti päätös on kielteinen.”  

→ oikeus ihmisarvoiseen elämään ei toteudu.


Ihmisoikeudet eivät kaadu agressiiviseen väkivaltaan ja hirmutyranniaan.  

Ne kaatuvat ystävälliseen sähköpostiin, joka alkaa sanalla “valitettavasti”.


---

4. Ihmisoikeudet ovat voimassa vain, jos mikään muu sääntö ei tule väliin.

Ja väliin tulee aina jokin:


* budjetti  

* resurssipula  

* tulkinta  

* ohjeistus  

* käytäntö  

* priorisointi  

* kilpailu  

* “ei kuulu toimivaltaan”  

* “ei ole lakisääteinen tehtävä”  

* “ei ole määrärahoja”  

Ihmisoikeudet ovat kuin lupaus, jonka voi aina perua vetoamalla “olosuhteisiin”. Ja ennen kaikkea rahaan.


---

5. Lopputulos: Ihmisoikeudet ovat edelleen olemassa – ne vain ovat alistettuja käytännössä kaikelle.

Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin mikään muu asetus, laki tai normi ei ole (varsinkaan taloudellisessa) ristiriidassa niiden kanssa.

Ja koska arjessa kaikki on ristiriidassa niiden kanssa,  

ihmisoikeudet todella ovat lähinnä koristeellinen taustakuva, jota näytetään juhlapuheissa.


Arjessa YK:n juhlalliset sanat ovat:


* ohitettavissa  

* sivuutettavissa  

* ehdollisia  

* tulkinnanvaraisia  

* budjettiriippuvaisia  

* priorisoitavissa pois  


Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti mitään oikeuksia.  

Ne ovat hauraita toiveita, jotka häviävät aina, kun vastassa on kova laki, asetus, ohje tai oikeaa rahaa käyttävä budjetti.


keskiviikko 24. syyskuuta 2025

Länsi lyö päätään seinään - Putinin Venäjä ei

 

Venäjän presidentti esiintyy julkisuudessa aina tavalla, joka poikkeaa jyrkästi lännen valtamedian luomista karikatyyreistä. Eikä näitä esiintymisiä tietenkään lännessä tavalliselle kansalle juuri näytetä. 

Hänen puheensa rakentuu jatkuvasti ajatukselle, että maailmanjärjestys on murroksessa – että lännen pitkään hallitsema hegemonia on tullut tiensä päähän. Hän vetoaa globaaliin enemmistöön, Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtioihin, joille hän tarjoaa vaihtoehdon länsikeskeiselle mallille.

Keskiössä on ajatus moninapaisuudesta: ettei yhdelläkään valtiolla tai liittoumalla ole oikeutta pakottaa koko maailmaa omien arvojensa tai taloudellisten etujensa muottiin. Hän kuvaa lännen toimintaa kaksinaamaiseksi – samaan aikaan puhutaan vapaudesta ja demokratiasta, mutta todellisuudessa käytetään pakotteita, vallanvaihto-operaatioita ja sotilaallista painostusta. Järkyttävän voimakkaan propagandan siivittämänä.

Puheessa painottuu tietysti aina myös Venäjän oma asema. Putin esittää oikeutetusti Venäjän nousevana suurvaltana, joka ei kumarra lännelle vaan puolustaa kansainvälisen oikeuden periaatteita omasta näkökulmastaan. Ukrainaa hän käsittelee välineenä, ei pääasiana: hän sanoo lännen käyttäneen Ukrainaa nappulana laajemmassa pelissä Venäjän eristämiseksi ja heikentämiseksi. Suurelle yleisölle tämä tietenkään avaudu, sillä lännen propagandakoneisto on maalannut täysin eri kuvan Ukrainan tapahtumista. Aivan kuten se maalasi todellisuudesta hyvin voimakkaasti eroavan kuvan myös Irakin, Syyrian, Libyan jne. jne. tapahtumista.

Tärkeää on huomata myös Putinin esiintymisten sävy: hän ei esiinny heikkona tai puolustuskannalla, vaan rehellisesti haastajana. Lännen taloudellinen kriisi, inflaatio ja sisäiset ristiriidat kuvataan merkkeinä järjestelmän rapautumisesta, kun taas Venäjän ja sen liittolaisten tulevaisuus nähdään vakaampana ja oikeudenmukaisempana.

Tätä taustaa vasten voi kysyä, kuka todella on mielipuoli: se, joka esittää johdonmukaisen ja monin paikoin rationaalisen argumentin maailmanpolitiikan suunnasta, vai se, joka pelkistää tällaiset puheet ”hourailuksi” ja ”harhoiksi” yksin siksi, etteivät ne palvele lännen narratiivia?