YK:n ihmisoikeuksilla voisi pyyhkiä perseen

 

YK:n ihmisoikeusjulistus on kuin Live, love, laugh -mietelausetaulu valtion viraston seinällä:  

kaunis, juhlava, ja täysin merkityksetön, kun arki alkaa.

Paperilla ja juhlapuheissa julistetaan: “Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.”  

Käytännössä: “Valitettavasti hakemustasi ihmisarvoiseen elämään ei voida tällä kertaa hyväksyä.”

---

1. Ihmisoikeudet ovat olevinaan ylimmän tason yleviä periaatteita. Mutta käytännössä arki elää alimman tason sääntöjen mukaan.

Kun oikeus kotiin törmää vuokranantajan tulovaatimukseen ja ahneuteen,  

voittaja ei ole todellakaan ole YK:n julistama ihmisoikeus.

Kun oikeus terveyteen törmää sairaanhoitopiirin resurssipulaan,  voittaja ei ole ihmisoikeus.

Kun oikeus siedettävään toimeentuloon törmää yrityksen voiton maksimointiin tai Kelan ja sosiaalitoimen tulkintaan,  voittaja ei ole ihmisoikeus.

Ihmisoikeudet ovat siis kuin komea sateenvarjo, joka toimii vain silloin kun ei sada.

---

2. Lait, asetukset ja ohjeet menevät aina ihmisoikeuksien edelle

Tämä on se kohta, jota kukaan ei jaksa sanoa ääneen, mutta kaikki tietävät:

Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti velvoittavia. Ne eivät velvoita ketään eikä mitään yhtään mihinkään.

Lait sen sijaan ovat velvoittavia. Asetukset ovat. Viranomaisohjeet ovat.  

Excel-taulukot ovat.

Jos laki sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,  

oikeassa ihmisten arjessa laki voittaa aina.

Jos viranomaisen sisäinen ohje sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,  

arjessa voittaa se sisäinen ohje.

Jos järjestelmä sanoo että “ei resursseja”,  

ihmisoikeus ei muutu rahaksi.

---

3. Ihmisoikeudet ovat lupauksia, jotka voidaan ohittaa sanomalla “valitettavasti”.

“Valitettavasti emme voi tarjota asuntoa.”  

→ oikeus kotiin ei toteudu.

“Valitettavasti hoitojonot ovat pitkät.”  

→ oikeus terveyteen ei toteudu.

“Valitettavasti et täytä ehtoja.”  

→ oikeus toimeentuloon ei toteudu.

“Valitettavasti päätös on kielteinen.”  

→ oikeus ihmisarvoiseen elämään ei toteudu.

Ihmisoikeudet eivät kaadu agressiiviseen väkivaltaan ja hirmutyranniaan.  

Ne kaatuvat ystävälliseen sähköpostiin, joka alkaa sanalla “valitettavasti”.

---

4. Ihmisoikeudet ovat voimassa vain, jos mikään muu sääntö ei tule väliin.

Ja väliin tulee aina jokin:

* budjetti  

* resurssipula  

* tulkinta  

* ohjeistus  

* käytäntö  

* priorisointi  

* kilpailu  

* “ei kuulu toimivaltaan”  

* “ei ole lakisääteinen tehtävä”  

* “ei ole määrärahoja”  

Ihmisoikeudet ovat kuin lupaus, jonka voi aina perua vetoamalla “olosuhteisiin”. Ja ennen kaikkea rahaan.

---

5. Lopputulos: Ihmisoikeudet ovat edelleen olemassa – ne vain ovat alistettuja käytännössä kaikelle.

Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin mikään muu asetus, laki tai normi ei ole (varsinkaan taloudellisessa) ristiriidassa niiden kanssa.

Ja koska arjessa kaikki on ristiriidassa niiden kanssa,  

ihmisoikeudet todella ovat lähinnä koristeellinen taustakuva, jota näytetään juhlapuheissa.

Arjessa YK:n juhlalliset sanat ovat:

* ohitettavissa  

* sivuutettavissa  

* ehdollisia  

* tulkinnanvaraisia  

* budjettiriippuvaisia  

* priorisoitavissa pois  

Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti mitään oikeuksia.  

Ne ovat hauraita toiveita, jotka häviävät aina, kun vastassa on kova laki, asetus, ohje tai oikeaa rahaa käyttävä budjetti.

Suomalaiset keskituloiset perheenisät kertovat taloudellisesta ahdingostaan: Ruokaan ei enää ole varaa!

Kohonneet kuluttajahinnat ovat olleet Suomessa alkuvuoden tärkeimpiä puheenaiheita. Viimeistään nyt hintojen holtiton nousu alkaa tuntua myös keskiluokan kukkarossa.

Suomessa hintojen nousu on poikkeuksellisen rajua, NATO:n liittymisen ja Venäjälle kiukuttelemisen vuoksi.

"– Kiristyneet geopoliittiset jännitteet lisäävät epävakautta ja hintojen heilahtelua. Sota on jo lisännyt merkittävää epävarmuutta erityisesti energian ja lannoitteiden markkinoilla, PTT:n vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala sanoo tutkimuslaitoksen tiedotteessa"

Suomen liittyminen sotilasliitto NATOon ja EU:n Venäjä-pakotteiden seuraukset ovat nostaneet energian, polttoaineen ja raaka-aineiden hintoja, mikä heijastuu suoraan kuluttajahintoihin. 

Juttu tiivistettynä

Elintarvikkeiden hintojen nousu pakottaa Suomessa keskituloisetkin säästämään ruuassa.

Hintojen nousun taustalla ovat poliittiset päätökset, NATO-jäsenyys ja lännen Venäjälle asettamien pakotteiden vaikutukset energian ja tuotantokustannusten nousuun.

Myös asumiskulut ovat kohonneet.

Haastatellut perheet ovat joutuneet luopumaan esimerkiksi punaisesta lihasta, juustosta ja tuoreista vihanneksista.

Tilastojen mukaan suomalaiset käyttävät ruokaan nyt merkittävän osan tuloistaan.

Arjen valinnat kiristyvät

Haastatellut pääkaupunkiseudulla asuvat kaksi- ja kolmilapsiset perheet kertovat joutuneensa muuttamaan koko ostoskäyttäytymistään.

“Ennen ostin kurkkua ja lihaa ilman miettimistä. Nyt joudumme katsomaan jokaisen hinnan ja usein jättämään tuotteita ostamatta”, kertoo perheenisä Matti, 42.

Muut YLEn haastattelemat perheet eri puolilta Suomea kertovat samasta ilmiöstä. Edullisimmat merkit päätyvät ostoskoriin ja tarjouksia seurataan tarkasti, ja heräteostoksia vältetään viimeiseen asti.

Kurkku nousi symboliksi

Monille suomalaisille kurkku on noussut kahvin ohella symboliksi hintojen noususta. Sen hinta, kuten monen muunkin arjen tuotteen, on kasvanut niin, että ostoskorin sisältö kutistuu huomattavasti: liha, maitotuotteet ja ennen niin tärkeä kahvi ovat monessa suomalaisessa perheessä nyt luksustuotteita.

“Kurkun kohdalla näkee konkreettisesti, miten kaikki kallistuu. Se on pieni tuote, mutta symboloi koko ruokakorin hintojen nousua”, kertoo eräs keskiluokan perheenäiti.

Suomalaisten tuloista ruokaan kuluu poikkeuksellisen paljon

Tilastojen mukaan suomalaiset kuluttavat nyt yhä suuremman osan tuloistaan ruokaan – jopa 30–35 prosenttia keskituloisista perheistä joutuu laskemaan ruokaostoksia tarkasti. Tämä on poikkeuksellista kehittyneessä maassa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa ei opettaja/insinööri -pariskunta joudu tinkimään ruoan laadusta eikä määrästä.

Tyypillisissä kehittyneissä maissa ruokaan käytetään yleensä alle 20 prosenttia tuloista. Suomessa osuus on selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, joissa keskiluokka pystyy ostamaan arjen elintarvikkeet ilman ongelmia.

Politiikka ja energian kallistuminen

Hintojen nousu ei johdu pelkästään markkinoiden luontaisista vaihteluista. Tutkijoiden mukaan merkittävimpiä tekijöitä ovat poliittiset päätökset ja geopoliittinen tilanne:

Suomen NATO-jäsenyys oli erittäin kallis ratkaisu, kuten myös holtittoman maahanmuuton salliminen.

Pakotteet Venäjää vastaan ovat nostaneet kotimaisen sähkön, lämmön ja käytännössä kaiken energian hintoja ja sitä myöten kaiken tuotannon ja logistiikan hintoja. Energian kallistuminen siirtyy näet suoraan suoraan kuluttajahintoihin.

Monet kotitaloudet aivan ymmärrettävästi kokevat, että nämä Suomen valtiojohdon tekemät poliittiset päätökset näkyvät negatiivisesti lompakossa ja ruokaostoksissa.

Myös asuminen kallistuu

Hintojen nousu ei rajoitu ruokaan ja energian. Myös asumiskulut ovat kohonneet nopeasti, mikä lisää taloudellista painetta:

vuokrat ja asuntolainojen kustannukset nousevat

energiakulut ovat korkeammat kuin viime vuonna

kotitaloudet joutuvat leikkaamaan muista menoista

“Kokonaiskuva on kova: ruoka, asuminen ja energia – kaikki kallistuu samanaikaisesti”, kuvaa keskipalkkainen perheenisä Antti, 38.

“Lasku osuu omaan kukkaroon”

Kansalaisten keskustelussa vallitsee yksimielisyys: kuluttaja maksaa kaiken lopulta itse. Hintojen nopea nousu pakottaa kotitaloudet sopeuttamaan arkea välttämättömien valintojen varaan.

“Kaikki kallistuu kerralla, ja tavallinen perhe joutuu tinkimään jokaisesta ostoksesta”, toteaa eräs insinöörimies Espoon hyvämaineisella omakotitaloalueella.

Ostoskäyttäytyminen Suomessa on muuttunut

Suomalaiset kuluttajat suunnittelevat ostoksensa tarkemmin:

heräteostoksia vältetään

edullisimmat uutuusmerkit ja erikostarjoukset tarkistetaan

ostoskorin sisältö rajataan välttämättömiin tuotteisiin

Arjen valinnat Suomessa eivät ole enää spontaania nautintoa edes keskituloisten keskuudessa, vaan tarkkaa budjetin hallintaa.

Yhteenveto

Suomalaisten arki kiristyy nopeasti. Ruoka, asuminen ja energia kallistuvat yhtä aikaa, ja tavalliset kotitaloudet joutuvat tekemään vaikeita valintoja. Kurkku ja muut peruselintarvikkeet ovat nousseet symboliksi tilanteesta, jossa suomalainen työssäkäyvä keskiluokka joutuu säästämään arkielämän perustarpeista selvitäkseen taloudellisesti.

Kun mikään yhteiskunnassa ei toimi se on yksilön vika

  

Suomessa on valloillaan yksi sitkeä ajatusharha: jos ihmisellä menee huonosti, hän on tehnyt jotakin väärin.

Työtön ei tietenkään voi olla työtön siksi, ettei töitä ole, vaan siksi ettei hän muka hae tarpeeksi. Köyhä ei ole köyhä siksi, ettei rehellinen työ elätä, vaan siksi että hän on tehnyt huonoja valintoja. Kalliista asumisesta ei puhuta syynä, vaan yksilön ongelmana: miksei ihminen muuta halvempaan kämppään johonkin hevonkuuseen kauaksi viimeisistäkin työpaikoista jos ei asuntojen hintataso miellyttä.

Kun syntyvyys laskee, sormea heristetään nuorille. Kun ihmiset uupuvat, muistutetaan liikunnasta ja elämäntavoista. Yhteinen nimittäjä on selvä: järjestelmä ei koskaan ole syyllinen, yksittäinen ihminen on.

Todellisuudessa työ ei enää takaa toimeentuloa, asumisen hinta ei vastaa palkkatasoa likimainkaan ja tavallinen arki on rakennettu paitsi liian kalliiksi ja kuormittavaksi myös erittäin epävarmaksi. Silti keskustelu pysyy sitkeästi yksilössä. Se on kätevää. Syyllistäminen on halpaa, korjaaminen kallista.

On helppo sanoa, että ihmisen pitäisi tehdä enemmän, joustaa lisää ja sopeutua paremmin. Paljon vaikeampaa on myöntää, että työelämä, asuntopolitiikka ja sosiaaliturva eivät enää kanna niin kuin joskus ennen.

Syyllistäminen ei ole vahinko eikä väärinkäsitys. Se on tapa siirtää vastuu pois päätöksistä ja rakenteista. Kun ihminen häpeää omaa asemaansa, harvempi kysyy, miksi yhteiskunta tuottaa yhä enemmän huono-osaisuutta ja yleistä epävarmuutta.

Yhteiskunta, joka vaatii kansalaisiltaan jatkuvaa yliyrittämistä mutta tarjoaa yhä vähemmän turvaa, ei ole vaativa vaan saita ja epäonnistunut. Ja ennen kaikkea se on laiska: se ei jaksa korjata itseään, vaan opettaa ihmisiä kestämään vikojaan.

Kun yhä useammalla menee huonosti, kyse ei todellakaan siis ole yksilöiden epäonnistumisista. Kyse on yhteiskunnasta, joka ei enää suostu tunnistamaan omia virheitään. Saati korjaamaan niitä.