YK:n ihmisoikeusjulistus on kuin Live, love, laugh -mietelausetaulu valtion viraston seinällä:
kaunis, juhlava, ja täysin merkityksetön, kun arki alkaa.
Paperilla ja juhlapuheissa julistetaan: “Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.”
Käytännössä: “Valitettavasti hakemustasi ihmisarvoiseen elämään ei voida tällä kertaa hyväksyä.”
---
1. Ihmisoikeudet ovat olevinaan ylimmän tason yleviä periaatteita. Mutta käytännössä arki elää alimman tason sääntöjen mukaan.
Kun oikeus kotiin törmää vuokranantajan tulovaatimukseen ja ahneuteen,
voittaja ei ole todellakaan ole YK:n julistama ihmisoikeus.
Kun oikeus terveyteen törmää sairaanhoitopiirin resurssipulaan, voittaja ei ole ihmisoikeus.
Kun oikeus siedettävään toimeentuloon törmää yrityksen voiton maksimointiin tai Kelan ja sosiaalitoimen tulkintaan, voittaja ei ole ihmisoikeus.
Ihmisoikeudet ovat siis kuin komea sateenvarjo, joka toimii vain silloin kun ei sada.
---
2. Lait, asetukset ja ohjeet menevät aina ihmisoikeuksien edelle
Tämä on se kohta, jota kukaan ei jaksa sanoa ääneen, mutta kaikki tietävät:
Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti velvoittavia. Ne eivät velvoita ketään eikä mitään yhtään mihinkään.
Lait sen sijaan ovat velvoittavia. Asetukset ovat. Viranomaisohjeet ovat.
Excel-taulukot ovat.
Jos laki sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,
oikeassa ihmisten arjessa laki voittaa aina.
Jos viranomaisen sisäinen ohje sanoo yhtä ja ihmisoikeusjulistus toista,
arjessa voittaa se sisäinen ohje.
Jos järjestelmä sanoo että “ei resursseja”,
ihmisoikeus ei muutu rahaksi.
---
3. Ihmisoikeudet ovat lupauksia, jotka voidaan ohittaa sanomalla “valitettavasti”.
“Valitettavasti emme voi tarjota asuntoa.”
→ oikeus kotiin ei toteudu.
“Valitettavasti hoitojonot ovat pitkät.”
→ oikeus terveyteen ei toteudu.
“Valitettavasti et täytä ehtoja.”
→ oikeus toimeentuloon ei toteudu.
“Valitettavasti päätös on kielteinen.”
→ oikeus ihmisarvoiseen elämään ei toteudu.
Ihmisoikeudet eivät kaadu agressiiviseen väkivaltaan ja hirmutyranniaan.
Ne kaatuvat ystävälliseen sähköpostiin, joka alkaa sanalla “valitettavasti”.
---
4. Ihmisoikeudet ovat voimassa vain, jos mikään muu sääntö ei tule väliin.
Ja väliin tulee aina jokin:
* budjetti
* resurssipula
* tulkinta
* ohjeistus
* käytäntö
* priorisointi
* kilpailu
* “ei kuulu toimivaltaan”
* “ei ole lakisääteinen tehtävä”
* “ei ole määrärahoja”
Ihmisoikeudet ovat kuin lupaus, jonka voi aina perua vetoamalla “olosuhteisiin”. Ja ennen kaikkea rahaan.
---
5. Lopputulos: Ihmisoikeudet ovat edelleen olemassa – ne vain ovat alistettuja käytännössä kaikelle.
Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin mikään muu asetus, laki tai normi ei ole (varsinkaan taloudellisessa) ristiriidassa niiden kanssa.
Ja koska arjessa kaikki on ristiriidassa niiden kanssa,
ihmisoikeudet todella ovat lähinnä koristeellinen taustakuva, jota näytetään juhlapuheissa.
Arjessa YK:n juhlalliset sanat ovat:
* ohitettavissa
* sivuutettavissa
* ehdollisia
* tulkinnanvaraisia
* budjettiriippuvaisia
* priorisoitavissa pois
Ihmisoikeudet eivät ole oikeasti mitään oikeuksia.
Ne ovat hauraita toiveita, jotka häviävät aina, kun vastassa on kova laki, asetus, ohje tai oikeaa rahaa käyttävä budjetti.
