torstai 12. marraskuuta 2026

Veropäivän suuri kusetus

 

Joka marraskuu Suomi pysähtyy yhden ja saman sairaan spektaakkelin äärelle. Media täyttyy klikkiotsikoista, verokoneet laulavat orgastista aariaansa ja typerä kansakunta tuijottaa silmät kiiluen listaa ihmisistä, jotka ovat kahmineet itselleen eniten euroja. Kutsuen heitä menestyjiksi. ihaillen heidän bisnesvainuaan, yrityskauppojaan, osinkopottejaan ja miljoonatulojaan.

Todellisuudessa tuijotamme luetteloa niistä ihmisistä, jotka ottavat tältä planeetalta eniten. Jotka kiihdyttävät sen tuhoa. 

Kun katsot verokoneen kärkeä, et näe siellä yhtäkään ihmistä, joka tekisi maapallolle hyvää. Et näe oikeaa metsien suojelijaa, et omavaraista viljelijää, et sitä tyyppiä, joka elää niukasti jättääkseen tilaa muulle elämälle. Sen sijaan näet itsekkäitä pelifirmojen miljonäärejä, teollisuuspohattoja, pääomasijoittajia ja suuryritysten johtajia. Jotka lahjoittavat murto-osan tuhoamisella saamistaan rahoista viherpesun nimissä johonkin paperilla ylevään. Nämä ovat ihmisiä, joiden koko olemassaolo taloudellisina toimijoina perustuu loputtomaan ahneuteen, kasvuun, kulutukseen, kaivannaisteollisuuteen, datakeskusten sähkönahmintaan ja luonnonvarojen muuttamiseen numeroiksi pankkitilillä.

Silti meille yritetään syöttää pajunköyttä "vihreästä siirtymästä" ja "hyväntekeväisyydestä". Kun miljardööri lahjoittaa murto-osan omaisuudestaan säätiölle tai ostaa palan suota, media taputtaa käsiään ja julistaa hänet luonnon pelastajaksi. Se on pelkkää savuverhoa. Jokainen ansaittu ja kulutettu euro vaatii taakseen energiaa, raaka-aineita ja elintilaa, joka on pois joltakin muulta lajilta. Mitä suurempi luku verokoneessa, sitä syvempi haava maapallon pinnassa. Ja sitä nopeammin sukupuuttoalto etenee.

Pentti Linkola näki tämän läpi jo vuosikymmeniä sitten, ja nytkin hän pyörisi haudassaan nähdessään, miten me edelleen palvomme kasvua kuolevan planeetan raunioilla. Linkolan - ja minun - kriteereillä koko verokone on pelkkä syytelista. Todelliset sankarit – ne, jotka elävät pienellä jalanjäljellä, kuluttavat mahdollisimman vähän ja pitävät elämän edellytyksiä yllä – eivät koskaan ylitä 120 000 euron julkisuusrajaa. Heitä ei haastatella iltapäivälehtiin, eikä heidän kuviaan paineta kansiin.

Yhteiskuntamme mittarit ovat täysin rikki. Niin kauan kuin me juhlimme veropäivänä niitä, jotka kuluttavat eniten, tappavat lajeja sukupuuttoon ja kahmivat eniten itselleen, me hurraamme omalle tuhollemme. Olisi jo korkea aika heittää nykyiset verokoneet roskiin ja julkaista tilalle käänteinen lista: ketkä ottivat tänä vuonna maapallolta vähiten?




perjantai 6. marraskuuta 2026

Lopettakaa selittely: Taksiraiskaukset johtuvat maahanmuuttajista, eivät ”rakenteista”



Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on vaivaannuttava ilmiö: aina kun tapahtuu jotain vakavaa ja järkyttävää, esiin marssitetaan wokettavia asiantuntijoita selittämään asiaa ”rakenteilla”. Kun puhutaan viime vuosina räjähtäneistä taksiraiskauksista, syyttävä sormi osoittaa milloin vuoden 2018 taksiuudistusta, milloin kuskien matalaa tulotasoa, matkustajien humalatilaa tai järjestelmän puutteita.

Väännetäänpä asia kerrankin rautalangasta, jotta jokainen ymmärtää: Lainsäädäntö tai mikään muukaan rakenne ei raiskaa ketään. Rikoksen tekee aina ihminen itse.


Pienituloisuus tekee rikollisen?


Yksi suosituimmista selityksistä on ollut se, että taksialan sääntelyn purkaminen laski palkkoja ja ajoi kuljettajat taloudellisesti tiukoille. Mutta hetkinen – takseja on ajettu Suomessa iät ja ajat. Alalla on aina ollut paljon osa-aikaisia työntekijöitä, opiskelijoita ja pienituloisia miehiä, jotka ovat tehneet raskasta yötyötä nollatuntisopimuksilla. Silti suomalaiset naiset ovat voineet vuosikymmenten ajan luottaa siihen, että taksilla pääsee turvallisesti kotiin juhlaillan jälkeen.

Jos pienituloisuus tai huonot työehdot olisivat syy seksuaaliväkivaltaan, suomalaisten matalapalkka-alojen pitäisi olla ollut aina täynnä rikollisuutta. Mutta näin ei ole ollut. Kyse ei siis ole rahasta.


Olisiko siis syynä arvostus naisen itsemääräämisoikeutta kohtaan?


Mistä tilastojen synkkä muutos sitten johtuu jos ei kerran rahasta? Helsingin Sanomien ja viranomaisten selvitykset vahvistavat sen, mistä moni ei haluaisi puhua ääneen: tuomitut ja epäillyt taksiraiskaajat ovat olleet viime vuosina käytännössä poikkeuksetta ulkomaalaistaustaisia miehiä. Ahmedeita, Muhammedeja, mitä näitä nyt on. 

Kun taksiuudistus tehtiin, se ei muuttanut kenenkään luonnetta tai luonut raiskaajia tyhjästä. Se ainoastaan poisti suojamuurit eli edes jonkinlaisen seulonnan ja koulutuksen, jotka olivat aiemmin pitäneet kaikista epäluotettavimmat ihmiset poissa luottamusammateista. Kun ovet avattiin, alalle virtasi ihmisiä islamilaisista kulttuureista, joissa käsitys naisen asemasta on valovuoden päässä suomalaisesta arvoilmastosta. Eikä suinkaan edessä päin.

Kyse on perustavanlaatuisesta arvoristiriidasta:

• Suomessa nainen saa liikkua vapaasti, pukeutua miten haluaa ja olla vaikka kuinka vahvassa humalassa ilman, että kenelläkään on oikeutta koskea häneen. Totta kai suomalainenkin raiskaa ja tekee muita rikoksia, mutta tilastot puhuvat puolestaan.

• Monissa lähtömaissa naisen alkoholinkäyttöä, yksin liikkumista tai länsimaista pukeutumista pidetään merkkinä siitä, että hänellä ei ole kunniaa tai että hän on ”vapaata riistaa”.

Tässä ei ole kyse mistään suomalaisen yhteiskunnan luomasta ”rakenteesta”. Kyse on siitä, että tekijät tuovat mukanaan omat asenteensa ja moraalinsa, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa suomalaisen oikeustajun kanssa.


Vastuun siirtäminen tästä rikosaallosta järjestelmälle on uhrien pilkkaamista.


Kun rikoksen syyksi tarjotaan pelkästään huonoa lakia tai puutteellista viranomaisvalvontaa, tullaan samalla ulkoistaneeksi rikollisen oma tahto ja vastuu. Maahanmuuttajien tekemä raiskaus tai muu rikos ei ole mikään vahinko tai järjestelmävirheen aiheuttama sivutuote. Se on yksilön tietoinen, julma ja tuomittava teko ja valinta, jonka tekijä itse valitsee tehdä. Ja tietyissä ryhmissä tämä valinta tehdään jopa kymmeniä kertoja useammin kuin kantaväestön vastaavissa demografisissa ryhmissä.

Syyllisiä ovat vain ja ainoastaan rikoksen tekijät ja heidän edustamansa vääristynyt islamilainen tai muu kivikautinen arvomaailma. Jos haluamme palauttaa turvallisuuden ja luottamuksen, meidän on lopetettava akateeminen kiertely rakenteista ja sanottava ääneen se, mikä on aivan ilmeistä: ongelma ei ole järjestelmässä, vaan maahanmuuttajissa. Eli ihmisissä, jotka eivät kunnioita tämän maan lakeja ja ihmisoikeuksia.