Joka marraskuu Suomi pysähtyy yhden ja saman sairaan spektaakkelin äärelle. Media täyttyy klikkiotsikoista, verokoneet laulavat orgastista aariaansa ja typerä kansakunta tuijottaa silmät kiiluen listaa ihmisistä, jotka ovat kahmineet itselleen eniten euroja. Kutsuen heitä menestyjiksi. ihaillen heidän bisnesvainuaan, yrityskauppojaan, osinkopottejaan ja miljoonatulojaan.
Todellisuudessa tuijotamme luetteloa niistä ihmisistä, jotka ottavat tältä planeetalta eniten. Jotka kiihdyttävät sen tuhoa.
Kun katsot verokoneen kärkeä, et näe siellä yhtäkään ihmistä, joka tekisi maapallolle hyvää. Et näe oikeaa metsien suojelijaa, et omavaraista viljelijää, et sitä tyyppiä, joka elää niukasti jättääkseen tilaa muulle elämälle. Sen sijaan näet itsekkäitä pelifirmojen miljonäärejä, teollisuuspohattoja, pääomasijoittajia ja suuryritysten johtajia. Jotka lahjoittavat murto-osan tuhoamisella saamistaan rahoista viherpesun nimissä johonkin paperilla ylevään. Nämä ovat ihmisiä, joiden koko olemassaolo taloudellisina toimijoina perustuu loputtomaan ahneuteen, kasvuun, kulutukseen, kaivannaisteollisuuteen, datakeskusten sähkönahmintaan ja luonnonvarojen muuttamiseen numeroiksi pankkitilillä.
Silti meille yritetään syöttää pajunköyttä "vihreästä siirtymästä" ja "hyväntekeväisyydestä". Kun miljardööri lahjoittaa murto-osan omaisuudestaan säätiölle tai ostaa palan suota, media taputtaa käsiään ja julistaa hänet luonnon pelastajaksi. Se on pelkkää savuverhoa. Jokainen ansaittu ja kulutettu euro vaatii taakseen energiaa, raaka-aineita ja elintilaa, joka on pois joltakin muulta lajilta. Mitä suurempi luku verokoneessa, sitä syvempi haava maapallon pinnassa. Ja sitä nopeammin sukupuuttoalto etenee.
Pentti Linkola näki tämän läpi jo vuosikymmeniä sitten, ja nytkin hän pyörisi haudassaan nähdessään, miten me edelleen palvomme kasvua kuolevan planeetan raunioilla. Linkolan - ja minun - kriteereillä koko verokone on pelkkä syytelista. Todelliset sankarit – ne, jotka elävät pienellä jalanjäljellä, kuluttavat mahdollisimman vähän ja pitävät elämän edellytyksiä yllä – eivät koskaan ylitä 120 000 euron julkisuusrajaa. Heitä ei haastatella iltapäivälehtiin, eikä heidän kuviaan paineta kansiin.
Yhteiskuntamme mittarit ovat täysin rikki. Niin kauan kuin me juhlimme veropäivänä niitä, jotka kuluttavat eniten, tappavat lajeja sukupuuttoon ja kahmivat eniten itselleen, me hurraamme omalle tuhollemme. Olisi jo korkea aika heittää nykyiset verokoneet roskiin ja julkaista tilalle käänteinen lista: ketkä ottivat tänä vuonna maapallolta vähiten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti