Ihanaa paskaa. Sitähän tämä kaikki on. Toisten mielestä enemmän ihanaa, toisten mielestä enemmän paskaa.
Kuka vaan olisi voinut olla mitä tahansa. Ei kuitenkaan mitään muuta kuin oma itsensä. Oma kusinen itsensä.
Ainoastaan suhteessa muihin minuuden määritelmä pääsee oikeuksiinsa.
Minuus yksin ollessa on verrattavissa sooloseksiin. Se ei ole seksiä
eikä sitä tehdä soolona. Aina ajatellaan muita.
Yhteiskunnalla ei ole mitään yhteistä. Vain itsensä, yhteiskunta.
Yhteiskunta on ruma olio, jonka tehtävä on ylläpitää itseään. Jotta
muutama kusinen yksilö saa päteä.
Länsimainen ihminen on viimeinen luonnonvalinnan tuloksena syntynyt
aitososiaalinen laji. Ja paskin niistä kaikista. Vaikka kekomuurahaiset
ovat melkoista paskaa nekin. Formica-suvun kyrvät, loviniska exsectat,
homo-suvun demokraattiset paskiaiset. Samaa paskaa. Eri paketissa.
Pardosat ja Alopecosat taasen…
Neuvostoliitto teki parhaansa aidon aitososiaalisuuden eteen.
Saadakseen siitä edes jotain irti. Vituiksi meni, ikävä kyllä. Hyvä
kokeilu, joka todisti että ihmiskunta on tietoisuuden tasoltaan
verrattavissa korkeintaan sienikuntaan. Tosin monet sienetkin pystyvät
muodostamaan toimivia symbionttisia suhteita muiden eliöiden kanssa.
Ihminen ei. Edes omiensa kanssa.
Elämän määrittelyssä on epäonnistuttu kerta toisensa jälkeen. Silti
sitä etsitään vittu muilta planeetoilta. Neula, heinäsuopa, anyone?!?!
Tunteeko kala kipua? Voiko sarvikuonon sarvea nauttimalla saada
erektion? Miksi vammaisia hakataan?
Elämän voi kahlata läpi tanssien tangoa. Sen voi myös läpäistä
homoillen. Tai sikaillen, olemalla kyrpä. Samaa paskaa kaikki.
Universaalissa Jeesuksen tai vitun Skitso-Abrahamin naulaamassa
viitekehyksessä. Muuhun ei taida enää kenestäkään olla.
Ja hyvä niin. Maapallo kiittää.
