Suomi on kansalaistensa kontrolloinnissa jo pidemmällä kuin DDR ikinä

DDR ei romahtanut siksi, että se valvoi liikaa.

Neuvostoliitto ei hajonnut siksi, että se rekisteröi liikaa.

Ne kaadettiin. Ulkopuolelta, väkisin.

Yhdysvallat mursi ne taloudellisesti, geopoliittisesti ja härskillä informaatiosodalla. Ulkoinen paine teki sen, ei sisäiset syyt. Ja tämä on historiallinen tosiasia, ei mielipide.

Suomella ei ole läheskään niin vahvaa ulkoista painetta tällä hetkellä kaikesta woketuksesta, kaksinaismoralismista ja hyvesignaloinnista huolimatta. Eikä näin ollen myöskään edes tätä tekosyytä kansalaistensa kurjistamiselle. Mutta Suomi on kaatumaisillaan, ihan omasta syystä.

Suomi rakentaa rajua valvontaa ilman mitään pakkoa.

Ilman miehitystä.

Ilman kylmää sotaa.

Ja tekee sen hymyillen.

Vaikka kansalaiset itkevät.

DDR kyllä valvoi ihmisiä.

Suomi valvoo jo heidän eläimiään.

Koirarekisteri.

Tulossa kissarekisteri.

Frettejä unohtamatta. Frettejä!

Seuraamusmaksu jopa 5 000 euroa.

Ei rikoksesta.

Ei vahingosta.

Vaan siitä, että jokin elävä olento puuttuu valtion loputtoman pituisesta tietokannasta.

DDR ei rekisteröinyt koiria valtakunnallisesti.

Edes Neuvostoliitto ei uhannut kansalaisiaan nelinumeroisilla sakoilla rekisteröimättömästä kissasta.

Ne keskittyivät ihmiseen, koska ymmärsivät vallan logiikan.

Suomi on vienyt oman logiikkansa pidemmälle.

Rekisteröimätön koira ei ole koira.

Se on valtion mielestä hallinnollinen loukkaus. 

Pentutehtailu on pelkkä veruke.

Rikollinen kun ei kuitenkaan rekisteröi.

Rikollinen ei tottele.

Rikollinen ei maksa.

Mutta järjestelmä ei kykene hallitsemaan rikollista.

Siksi se hallitsee kuuliaisia.

Siksi se haluaa hallita sinua.

Tämä ei ole poikkeama sosialistisesta ajattelusta.

Tämä on sen puhtain muoto. Jota ei ole nähty missään aiemmin.

Olemassa oleva Kennelliiton rekisteri ei valtiolle kelpaa. Liian itsenäinen. Liian vähän valtion näpeissä.

DDR ei sallinut rinnakkaisia rakenteita.

Suomi ei salli niitä senkään vertaa.

5 000 euroa ei ole sakko.

Se on kurinpalautus.

"Jos olet hoitanut asiasi oikein, ei ole mitään pelättävää."

Tämä ei ole vapaiden ihmisten lause.

Tämä on valvontajärjestelmään sopeutuneiden lampaiden mantra.

DDR tarvitsi ilmiantajia. Silti kissoja ei ilmiannettu.

Suomi tarvitsee rekistereitä. Jotta kissasikin saadaan isoveljen valvovan silmän alle. Niin, ja frettisi, koiran kaveriksi.

Neuvostoliitto ei kadonnut, koska se uskoi järjestykseen.

Se hävisi, hetkeksi, koska sitä vastaan käytiin rajua sotaa kaikilla muilla keinoilla paitsi avoimella sodalla.

Suomella ei ole vihollista pakottamassa tätä kehitystä. Tätä hävitystä.

Ja se tekee sen aivan itse.

Kun valtio rekisteröi lemmikit, se ei suojele eläimiä.

Se harjoittelee vallankäyttöä ilman vastarintaa.

DDR ei ehtinyt näin pitkälle.

Neuvostoliitto ei edes halunnut näin pitkälle.

Suomi ehti. Ja halusi.

Ja kutsuu tätä edistykseksi.

Koirapuistot tuotava 2000-luvulle

Nykyinen jako koirapuistoissa isoihin ja pieniin koiriin on auttamattoman vanhentunut. Ajatus siitä, että koiran koko määrittelisi sen sosiaalisuuden, leikkikyvyn tai luonteen vahvuuden, on naurettava. Eikö olisi jo aika siirtyä 2000-luvulle ja tehdä jako rohkeiden ja pelokkaiden koirien (ja ihmisten) mukaan?

Iso koira voi olla arka luimistelija ja emäntänsä samanlainen kun taas pieni koira voi olla sosiaalisesti taitava ja rohkea kuin leijona. Silti koirat sullotaan puistoihin, joissa niiden pitäisi pärjätä vain kokonsa perusteella. Tämä johtaa stressiin, konflikteihin ja pahimmillaan loukkaantumisiin. Koirien hyvinvointi jää toissijaiseksi, kun noudatamme jäykkiä ja vanhanaikaisia sääntöjä.

Omistajien pitäisi tuntea koiransa ja valita niille sopiva puisto koiransa rohkeuden ja kyvykkyyden, ei koon, perusteella. Kuten myös oman rohkeutensa ja ymmärryksensä tason perusteella. Kaikesta traumatisoituvat typerykset yhteen paikkaan, fiksut toiseen paikkaan.

Jokainen koira ansaitsee turvallisen ja mukavan ulkoilupaikan, jossa se voi olla oma itsensä. On siis todellakin aika jättää taaksemme koirapuistojen kivikautinen jako ja siirtyä koirien luonteen mukaiseen järjestelyyn – koiriemme parhaaksi. Rohkeat ja fiksut rohkeiden kanssa ja pelokkaat pelokkaiden. Näin yksinkertaista se on.

Niin, ja humanistinen woketus on syytä jättää kokonaan pois koirien tai minkä tahansa eläimen kanssa touhutessa. Koirat ärhentelevät ja toimivat usein upean villipetomaisesti vuorovaikuttaessaan keskenään. Eivätkä ne siitä traumatisoidu, vaikka veri joskus vähän lentäisikin. Jos ihminen tästä traumatisoituu, se on hänen oma ongelmansa.