Kansallinen hätätilanne! Mies halusi seksiä ja vitsaili!

Suomessa on puhjennut kriisi. Ei taloudellinen eikä tällä kertaa edes turvallisuuspoliittinen vaan moraalinen. Mies halusi seksiä. Ja mikä pahinta, sanoi sen ääneen, vieläpä huonolla huumorilla höystettynä. Nyt ollaan sitten otsikoissa, selvityksissä ja vilpittömästi pahoillaan.

Tilanne eteni klassisen kaavan mukaan. Ensin oli työyhteisön juhlat, alkoholia oli runsaasti tarjolla kuten myös sosiaalista vapaata tilaa, jossa ihmiset eivät käyttäydy LinkedIn-profiiliensa mukaisesti. Sitten mies (yllättävää kyllä!) käyttäytyi miehen tavoin eli flirttaili naiselle, vihjaili, testasi rajoja. Ei kaivanut puukkoa, ei varastanut, ei lyönyt ketään. Mutta rikkoi aikamme pahinta tabua eli oli kömpelösti seksuaalinen.

Ironista kyllä, samaan aikaan elämme kulttuurissa, jossa seksi on kaikkialla. Aivan kaikkialla. Seksiä ja paljasta pintaa on mainoksissa, somessa, viihteessä, huumorissa, naistenlehtien syväluotaavissa henkilökuvissa. Mutta vain tarkasti säädeltynä, oikeiden ihmisten suusta, oikeassa vallattomassa kontekstissa. Eli naisten näkökulmasta. Kun väärä ihminen eli mies sanoo väärän asian väärässä paikassa, seksi muuttuu välittömästi "häirinnäksi", ja huumori aihetodisteeksi moraalisesta kelvottomuudesta.

Jälkikäteen, vuosien päästä mediassa, kaikki on tietenkin selvää. Kaikki tiesivät, kaikki muistavat, kaikki ovat järkyttyneitä. Syntyy taas kertomus, jossa yksittäinen mies kantaa koko sukupuolensa historiallista syntitaakkaa, ja jossa aikuiset ihmiset esitetään täysin vailla omaa toimijuuttaan passiivisina uhreina. Tilanteissa, joista on poistuttu hymyssä suin omin jaloin.

Tämä kirjoitus ei ole puolustus huonolle käytökselle. Se on havainto mittasuhteista. Yhteiskunta, joka ei siedä kömpelöä flirttiä tai epäonnistunutta vitsiä, ei ole moraalisesti ylivertainen unelmien yhteiskunta vaan neuroottinen ja läpeensä mätä. Joka vain odottaa romahdustaan.

Kaikilla on nyt kuitenkin kauhea moraalinen hätä.

Eikä todellakaan siksi, että tapahtui jotain poikkeuksellisen pahaa.

Vaan siksi, että tapahtui jotain täysin inhimillistä. Eikä mitään sellaista enää siedetä. Ja se on valtava tragedia.

Kun naamanvääntely oli horjuttaa koko kansakuntaa

Suomi pysähtyi tiistaina kello 11.16, kun neljä aikuista ihmistä asteli huoneeseen keskustelemaan siitä, miltä kaksi muuta aikuista ihmistä näytti valokuvassa. Tilanne oli vakava. Silmät olivat väärässä asennossa, ja isänmaa otti tästä osumaa.

Eduskunnassa vallitsi harras tunnelma. Kukaan ei sanonut mitään, mutta kaikki ajattelivat jotakin, ja se jokin siirrettiin myöhempään käsittelyyn. Oven takana käytiin historiallinen keskustelu, jossa pohdittiin, oliko ele ele, vai oliko se vain eleen näköinen asia, joka muistutti elettä, mutta jolla ei ollut eleellistä tarkoitusta.

Pääministeri totesi, että naaman vääntely on typerää. Tämä oli rohkea kannanotto maailmassa, jossa naamoja väännellään jatkuvasti, erityisesti peilin edessä ja vaalikampanjoissa. Onneksi nyt vedettiin raja: naamaa saa vääntää vain, jos tarkoitus on vilpitön tai jos vääntely tapahtuu vaalien alla.

Hallitus oli jo syyskuussa varautunut tähän hetkeen. Budjettiriihessä sovittu rangaistusmekanismi oli odottanut kuin palohälytin, jota kukaan ei halua testata, mutta jota joku kuitenkin kokeilee, koska “mitä jos”. Nyt hälytin piippasi. Se ei kuitenkaan kertonut, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan sen, että jotakin olisi pitänyt tehdä toisin.

Ryhmäjohtajat tuomitsivat eleet yksimielisesti, mutta eivät täysin yksimielisesti. Tämä on politiikan korkein olomuoto: olla samaa mieltä eri tavoin. Eleet olivat vääriä, mutta aikomus ei ollut. Tai oli, mutta ei sillä tavalla. Tai ehkä oli sillä tavalla, mutta ei silloin.

Perussuomalaisille päätettiin antaa työskentelyrauha. Tämä on tärkeä suomalainen perinne: kun tilanne eskaloituu, annetaan työrauha, jotta asia voi rauhassa unohtua. Työrauha toimii kuin sumu: se ei ratkaise mitään, mutta peittää kaiken.

Kansanedustajalla on edelleen täysi tuki. Tämä on lause, joka tarkoittaa, että kaikki seisovat hänen takanaan, mutta riittävän kaukana, etteivät näy samassa kuvassa. Tuki on abstrakti käsite, joka ei paina mitään eikä näy missään, mutta on silti täydellinen.

Kukaan ei saanut rangaistusta, mutta rangaistusmekanismi todettiin toimivaksi. Tämä on erinomainen tulos. Mekanismi liikkui, kokous pidettiin, lausunto annettiin ja lopputulos oli täsmälleen sama kuin ennen mekanismia. Demokratia hengähti helpotuksesta ja jatkaa seilaamista vapailla vesillä.

Asiantuntijoiden mukaan kyseessä oli oppimistilanne. Kukaan ei oppinut mitään, mutta tilanne oli silti opettavainen. Jatkossa ilmeet harkitaan huolellisemmin, eleet esitarkastetaan ja silmien asento suhteutetaan voimassa olevaan tiedonantoon.

Lopuksi ryhmäjohtajat astuivat ulos huoneesta ja totesivat, että asia siirtyy jatkokäsittelyyn. Tämä tarkoittaa, että asia on nyt virallisesti siellä, missä kaikki muutkin asiat ovat: jossain myöhemmässä ulottuvuudessa, jonne ei voi löytää sillä kartta on hukassa.

Suomi selvisi jälleen yhdestä kriisistä. Isänmaa horjui hetken, mutta oikeni, kun kukaan ei tehnyt enää mitään. Ja se, jos mikä, on vastuullista politiikkaa.