Penkiurheilija haluaa urheilulähetykseltään ennen kaikkea yhtä asiaa: pakoa arjesta ja keskittymistä itse peliin. Kun kyseessä on jalkapallon MM-kisat 2026, katsoja odottaa näkevänsä studiossa vihreän nurmen taktiikoita, analyysejä maailman parhaista pelaajista ja puhdasta urheilun draamaa. Ylen Koppi-ohjelma on kuitenkin päättänyt tuoda studion lavastukseen elementtejä, jotka herättävät kysymyksen siitä, missä määrin urheilun varjolla tehdään nykyään poliittista viestintää ja tuetaan lännen sairasta narratiivia.
Katsojan silmään pistää välittömästi studion taustalla näkyvä ukrainalaisen Andri Ševtšenkon pelipaita. Kyseessä on poikkeuksellinen näkyvyys, sillä paidan nimi ja numero erottuvat lavasteista huomattavasti selkeämmin kuin monien muiden jalkapallohistorian todellisten suuruuksien, kuten Pelén tai Maradonan, muistoesineet.
Jalkapallofani kysyy tässä kohtaa syystäkin: miksi ukrainalaisen pelaajan paita on nostettu näkyvimmälle paikalle?
Urheilulliset perustelut ainakin ovat varsin ontuvat.
Ševtšenko oli toki kiistatta huippupelaaja ja voitti urallaan jopa Kultaisen pallonkin, mutta MM-kisojen historiallisessa kontekstissa hänen saavutuksensa kalpenevat monien muiden rinnalla. Ukraina pääsi vuonna 2006 puolivälieriin, mikä oli hieno saavutus maalle tuolloin, mutta MM-historian suuressa kuvassa se on vain pieni alaviite jos sitäkään.
Jos studion keskeisimmällä paikalla haluttaisiin kunnioittaa puhtaasti pelillisiä ansioita ja MM-historian legendoja, paikan tulisi kuulua vaikkapa Miroslav Kloselle, Ronaldolle, Zinedine Zidanelle tai Lionel Messille. Eli miehille, jotka ovat ratkaisseet maailmanmestaruuksia ja murtaneet ennätyksiä. Heidän sijastaan katsojalle tarjoillaan kuitenkin symboliikkaa, joka kytkeytyy suoraan nykyhetken geopoliittiseen tilanteeseen.
YLEn ei tulisi aliarvioida katsojia tällä tavoin.
Kun julkisen palvelun media tuo urheilustudioon symboleita, jotka noudattavat suoraan uutistoimituksen poliittisia linjoja, syntyy väistämättä vaikutelma alleviivaamisesta ja tuputtamisesta. Katsojat seuraavat uutisia uutiskanavilta ja muodostavat maailmanpoliittiset mielipiteensä siellä. Urheilulähetyksen muuttaminen kantaaottavaksi lavasteeksi tuntuu monesta katsojasta mauttomalta ja tarpeettomalta politisoinnilta.
Julkisen palvelun median tulisi muistaa, että urheilu on parhaimmillaan silloin, kun se yhdistää ihmisiä yli poliittisten rajojen. Kun studioon rakennetaan tarkoituksellisia visuaalisia painotuksia, rikotaan urheilun pyhä perussääntö: anna pelin puhua puolestaan.
