Donald Trump sanoi jälleen rehellisesti ääneen sen, mitä suurvaltapolitiikka on:
USA:n lähellä, Grönlannin rannikolla liikkuu vääriä laivoja. Venäläisiä. Kiinalaisia.
Johtopäätös on yksiselitteinen: Tämä ei käy. Meidän on saatava Grönlanti omaan hallintaamme.
Perustelu on tuttu. Häiritsevän tuttu. Vai mitä?
Venäjä sanoi Ukrainasta käytännössä saman hyvin selkeästi:
Naton aseita, joukkoja, infrastruktuuria aivan liian lähellä rajoja.
Venäjän turvallisuus uhattuna.
Tätä ei voida hyväksyä.
Reaktiot olivat täysin vastakkaiset vaikka argumentti on identtinen. Toki Valtonen yrittää vielä tässä vaiheessa moraaliposeerata muodollisesti Trumpia vastaan, irtopisteitä kerätäkseen. Se on kuitenkin selvää, että kenen viulua Valtonen tässäkin narratiivissa soittelee.
Kun Yhdysvallat tai Eurooppa puhuu kansallisesta turvallisuudesta, se on realismia.
Kun Venäjä puhuu kansallisesta turvallisuudesta, se on aggressiota.
Ero ei ole logiikassa eikä tilanteessa, vaan puhujassa. Ja sinussa, kuulijassa.
Grönlannin kohdalla USA ei puhu kansan tahdosta tai itsemääräämisoikeudesta. Puhutaan rannikosta. Sijainnista. Pelilaudasta.
Täsmälleen samalla tavalla Ukraina redusoitiin puskurivyöhykkeeksi, ei poliittiseksi subjektiksi. Koska Venäjä näki ja koki mitä NATO sen rajoilla puuhaili.
Venäjä yritti pitkään neuvotella. Se antoi tilanteen edetä todella pitkälle, ennen kuin ryhtyi tarvittaviin toimiin. USA reagoi jo nyt, vaikka Venäjä tai Kiina ei ole perustanut Grönlantiin mitään edes etäisesti NATO:n aseistusta Ukrainassa muistuttavia sotilaallisia "puolustusjärjestelmiä".
On erityisen paljastavaa, että toisin kuin aiemmat USA:n presidentit jotka ovat enemmän tai vähemmän salassa suhmuroineet "ratkaisujaan" nyt puheessa ei edes vilahda se päälle liimattu diplomatia, yhteistyö tai viralliset kansainväliset sopimukset.
Ei edes esitetä että sanotaan: "meidän on neuvoteltava".
Sanotaan suoraan: "meidän on saatava se."
Se on etupiiripuhetta.
Sitä samaa, josta länsi tiukasti sanoo luopuneensa kylmän sodan jälkeen.
Tässä kohtaa ei enää riitä selitys, että "tilanteet ovat erilaisia".
Koska ne eivät ole.
Ne ovat rakenteellisesti ja loogisesti täysin samat:
– Ulkoinen sotilaallinen läsnäolo liian lähellä tulkitaan uhaksi
– Turvallisuus nostetaan kaiken yläpuolelle
– Pienempi toimija ohitetaan
– Kansallisvaltion suvereniteetti ei merkitse mitään, jos voimasuhde sen sallii
Jos Grönlannin rannikko oikeuttaa USA:n vaatimaan aluetta itselleen, Ukrainan raja oikeuttaa Venäjän vaatimaan siitä etupiiriä itselleen.
Ja jos toinen näistä tuomitaan ja toinen hyväksytään, kyse ei ole vaan teoista.
Se viimeistään todistaa, että säännöt eivät ole universaaleja.
Ne ovat valikoivia.
Ja juuri siksi koko "sääntöpohjainen järjestys" vapaine demokratioineen, hyvesignalointeineen, moraaliposeerauksineen ja muine paskanpuhumisineen joita Valtonen, Stubb ja muut pellet jatkuvasti jauhavat, murentuu lopullisesti.
Paitsi tietenkin jos olet russofobinen aivopesty NATO:n trolli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti