Valtiovarainministeriö rauhoittelee, että bensan hinnan nousu näkyy alimmissa tuloluokissa vain reiluna parinkympin lisälaskuna kuukaudessa. Paperilla tämä näyttää siistiltä. Todellisuudessa se ei kuvaa lainkaan sitä arkea, jossa moni pienituloinen elää.
Otetaan konkreettinen esimerkki. Siivooja, joka käy töissä autolla, koska työpisteet vaihtuvat eikä julkinen liikenne ole realistinen vaihtoehto. Ajomäärä on 25 000 kilometriä vuodessa ja vanha auto kuluttaa 8 litraa satasella. Tämä tarkoittaa noin 2000 litraa polttoainetta vuodessa, eli noin 167 litraa kuukaudessa.
Kun bensan hinta nousee Purran maalailemalla tavalla 2,1 eurosta 2,7 euroon, lisäkustannus on noin 100 euroa kuukaudessa. Jos hinta nousee 3,2 (!) euroon, lisäkustannus on jo noin 180 euroa kuukaudessa. Siivoojan nettotuloilla, jotka ovat tyypillisesti noin 1600–1800 euroa kuukaudessa, tämä tarkoittaa useiden prosenttien lovea suoraan käytettävissä oleviin tuloihin.
Ja tässä kohtaa on yksi olennainen asia, joka usein sivuutetaan kokonaan. Bensan hinta ei ole noussut tähän tasoon vuosikymmenessä. Se on noussut hyvin lyhyessä ajassa. Vielä viime kesänä litrahinta oli noin 1,6-1,7 euroa. Nyt puhutaan tasosta yli kaksi euroa, ja tulevaisuudessa jopa lähellä kolmea euroa. Käytännössä polttoaineen hinta on siis noussut kymmeniä prosentteja hyvin nopeasti. Eikä hinnan kaksinkertaistuminenkaan ole kaukana.
Kun Purran laskelmien sijaan tämä muutos lasketaan samalle siivoojalle, ero viime kesään on jo täysin eri mittaluokkaa. Nousu 1,6 eurosta 2,7 euroon tarkoittaa noin 1,1 euroa lisää per litra. 167 litralla kuukaudessa tämä tekee noin 180 euroa lisää joka kuukausi. Ja jos hinta nousee 3,2 euroon, lisäys on jo yli 250 euroa kuukaudessa verrattuna viime kesään.
Tämä ei ole mikään marginaalinen pikkumuutos. Tämä on suora brutaali isku arjen peruskustannuksiin.
Eikä tämä tietenkään jää vain polttoaineeseen ja auton kilometrikustannuksiin. Kun energia kallistuu, kaikki kallistuu. Sähkön ja lämmityksen kustannukset ovat jo nousseet, monelle helposti kymmeniä tai yli sata euroa kuukaudessa. Ruoan hinnat ovat nousseet kautta linjan, ja tavallinen ruokakori voi maksaa nyt 100–200 euroa enemmän kuukaudessa kuin aiemmin. Kun kaiken kuljetuskustannukset kallistuvat, myös kaupan hinnat nousevat jatkuvasti lisää.
Kun nämä yhdistetään, kokonaisvaikutus ei ole lähelläkään 20 euroa. Se on luokkaa 250–500 euroa kuukaudessa.
Siivoojamme tuloilla tämä tarkoittaa, että 15–30 prosenttia käytettävissä olevista rahoista katoaa pelkästään hintojen nousuun. Se ei ole enää huomaamaton juttu. Se on elintason selvä romahdus.
Purran ja valtiovarainministeriön 20 euroa syntyy keskiarvosta. Siihen lasketaan mukaan myös ne, joilla ei ole autoa, ne jotka ajavat erittäin vähän ja ne, joita hinnannousu ei ylipäätään juuri kosketa. Lopputulos on matemaattisesti tietyllä tavalla oikein, mutta käytännössä erittäin harhaanjohtava.
Se ei kuvaa sitä ihmistä, joka on riippuvainen autosta ja jonka tulot ovat valmiiksi pienet. Juuri siihen joukkoon nämä hinnankorotukset osuvat kovimmin.
Tämä ei ole mielipidekysymys. Tämä on yksinkertaista laskentaa. Kun hinnat nousevat nopeasti samaan aikaan useassa elämän perushyödykkeessä, hintojen nousun vaikutus kasautuu. Ja silloin kysymys ei ole enää siitä, tuntuuko se vähän vai paljon.
Kysymys on siitä, miten arki ylipäätään saadaan pidettyä kasassa. Kannattaako sinne töihin enää lähteä tienaamaan, kun pelkkä töihin meneminen lohkaisee satasia siitä minimipalkasta?
