Koiran alkuperä on susi. Se on fakta, jota ei voi kiertää. Suden kokoinen eläin on ollut ihmisen kumppani tuhansien vuosien ajan – metsästäjänä, vahtina, työtoverina. Se on ollut osa ihmisen selviytymistä, ei koriste-esine.
Nykyiset pikkukoirat, kuten esimerkiksi chihuahuat ja pomeranianit, ovat geneettisesti jalostettuja äärimmäisyyksiin. Ne eivät kykene hoitamaan koiran alkuperäisiä tehtäviä. Ne eivät puolusta, eivät kanna, eivät metsästä. Ne pelkäävät portaita, lapsia, ääniä – melkein kaikkea. Ne ovat sairauksille alttiita, hauraita ja usein stressaantuneita. Ne ovat suurempien koirien näkökulmasta kirjaimellisesti suupaloja.
Pikkukoirat ovat ihmisen turhamaisuuden tuote. Ne eivät ole ekologisesti kestäviä, eivätkä eettisesti perusteltuja. Niiden jalostus on johtanut rakenteellisiin ongelmiin: lyhyet kuonot, heikot nivelet, hengitysvaikeudet. Tämä ei ole eläimen hyvinvointia.
Koiran tulisi olla koira eikä karvainen maskotti tai elävä taskukokoinen lelu. Jos haluamme kunnioittaa lajia ja sen historiaa, meidän tulisi suosia koiria, jotka muistuttavat edes etäisesti sitä eläintä, josta kaikki sai alkunsa eli sutta. Eikä vain ulkomuodon osalta vaan myös sen käyttäytymistä kaikissa muodoissaan. Pelokkaat pikkukoirat eivät ole vain epäkäytännöllisiä vaan ne ovat epäeettisiä. Ne ovat kirjaimellisesti suupaloja kunnon koirille ja se pitäisi jo itsestään olla argumentti niiden hävittämisen puolesta.
Niin, ja miksi pienet koirat kuten lapinkoirat ja ties mitkä rescuepiskit väen väkisin tunkevat aina kunnon koirien (saksanpaimenkoira, rottweiler, cane corso yms yms.) sekaan? Ne lapinkoirat jäävät poikkeuksetta jalkoihin ja niiden omistajat ovat poikkeuksetta sitä porukkaa joka valittaa joka ärähdyksestä ja vingahduksesta. Kuinka heidän koiransa saa traumoja ja kuinka lajityypillisesti käyttäytyneen kunnon koiran omistajan täytyy maksaa tälle pikkupiskille ja omistajalleen korvauksia...
VastaaPoista