Suomi on kansalaistensa kontrolloinnissa jo pidemmällä kuin DDR ikinä

DDR ei romahtanut siksi, että se valvoi liikaa.

Neuvostoliitto ei hajonnut siksi, että se rekisteröi liikaa.

Ne kaadettiin. Ulkopuolelta, väkisin.

Yhdysvallat mursi ne taloudellisesti, geopoliittisesti ja härskillä informaatiosodalla. Ulkoinen paine teki sen, ei sisäiset syyt. Ja tämä on historiallinen tosiasia, ei mielipide.

Suomella ei ole läheskään niin vahvaa ulkoista painetta tällä hetkellä kaikesta woketuksesta, kaksinaismoralismista ja hyvesignaloinnista huolimatta. Eikä näin ollen myöskään edes tätä tekosyytä kansalaistensa kurjistamiselle. Mutta Suomi on kaatumaisillaan, ihan omasta syystä.

Suomi rakentaa rajua valvontaa ilman mitään pakkoa.

Ilman miehitystä.

Ilman kylmää sotaa.

Ja tekee sen hymyillen.

Vaikka kansalaiset itkevät.

DDR kyllä valvoi ihmisiä.

Suomi valvoo jo heidän eläimiään.

Koirarekisteri.

Tulossa kissarekisteri.

Frettejä unohtamatta. Frettejä!

Seuraamusmaksu jopa 5 000 euroa.

Ei rikoksesta.

Ei vahingosta.

Vaan siitä, että jokin elävä olento puuttuu valtion loputtoman pituisesta tietokannasta.

DDR ei rekisteröinyt koiria valtakunnallisesti.

Edes Neuvostoliitto ei uhannut kansalaisiaan nelinumeroisilla sakoilla rekisteröimättömästä kissasta.

Ne keskittyivät ihmiseen, koska ymmärsivät vallan logiikan.

Suomi on vienyt oman logiikkansa pidemmälle.

Rekisteröimätön koira ei ole koira.

Se on valtion mielestä hallinnollinen loukkaus. 

Pentutehtailu on pelkkä veruke.

Rikollinen kun ei kuitenkaan rekisteröi.

Rikollinen ei tottele.

Rikollinen ei maksa.

Mutta järjestelmä ei kykene hallitsemaan rikollista.

Siksi se hallitsee kuuliaisia.

Siksi se haluaa hallita sinua.

Tämä ei ole poikkeama sosialistisesta ajattelusta.

Tämä on sen puhtain muoto. Jota ei ole nähty missään aiemmin.

Olemassa oleva Kennelliiton rekisteri ei valtiolle kelpaa. Liian itsenäinen. Liian vähän valtion näpeissä.

DDR ei sallinut rinnakkaisia rakenteita.

Suomi ei salli niitä senkään vertaa.

5 000 euroa ei ole sakko.

Se on kurinpalautus.

"Jos olet hoitanut asiasi oikein, ei ole mitään pelättävää."

Tämä ei ole vapaiden ihmisten lause.

Tämä on valvontajärjestelmään sopeutuneiden lampaiden mantra.

DDR tarvitsi ilmiantajia. Silti kissoja ei ilmiannettu.

Suomi tarvitsee rekistereitä. Jotta kissasikin saadaan isoveljen valvovan silmän alle. Niin, ja frettisi, koiran kaveriksi.

Neuvostoliitto ei kadonnut, koska se uskoi järjestykseen.

Se hävisi, hetkeksi, koska sitä vastaan käytiin rajua sotaa kaikilla muilla keinoilla paitsi avoimella sodalla.

Suomella ei ole vihollista pakottamassa tätä kehitystä. Tätä hävitystä.

Ja se tekee sen aivan itse.

Kun valtio rekisteröi lemmikit, se ei suojele eläimiä.

Se harjoittelee vallankäyttöä ilman vastarintaa.

DDR ei ehtinyt näin pitkälle.

Neuvostoliitto ei edes halunnut näin pitkälle.

Suomi ehti. Ja halusi.

Ja kutsuu tätä edistykseksi.

Vilma Nissisen "Mogadishu" -vertaus ei ole rasismia vaan todellisuutta

 

Keskustelu Vilma Nissisen käyttämästä "Suomen Mogadishu" -vertauksesta paljastaa jälleen kerran sen, kuinka tehokkaasti kielen valvonnalla pyritään estämään itse asiaan puuttuminen. Kun todellisuus käy epämukavaksi, huomio siirretään väkisin sanoihin, tunteisiin ja puhujan moraaliin.

Takerrutaan silti hetkeksi sanoihin mekin. Mogadishu ei ole suomalaisessa puheessa ensisijaisesti ihonväriä ja ihmisiä koskeva viittaus, vaan kuvaus turvattomuudesta, toimimattomista rakenteista, jengiytymisestä ja viranomaiskontrollin heikkoudesta. Se, että tämä mielikuva on syntynyt, ei ole suomalaisen arkikielen syy, vaan Somalian ja erityisesti Mogadishun historian ja nykytilan seurausta. Mielikuvia ei synnytetä kielellä, vaan tapahtumilla. Ja Hakunilan lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa Minnesotassa somaliyhteisössä on tällä hetkellä melkoinen meno.

Väite siitä, että vertaus "kohdistuu ihmisiin eikä paikkoihin", on tyypillinen woke-logiikan temppu: konkreettinen päivänselvä havainto muutetaan moraaliseksi loukkaukseksi. Asuinalueita arvioidaan Suomessa ja maailmalla jatkuvasti: puhutaan levottomista lähiöistä, no-go-alueista, slummeista ja ongelma-alueista. Tämä ei ole ihmisvihaa eikä edes rasismia, vaan yhteiskunnallista todellisuutta koskevaa puhetta.

Lahden vertaus Chicagoon torjutaan sillä perusteella, ettei siihen liity Suomessa elävää vähemmistöä. Tämä paljastaa argumentin ytimen: ongelma ei ole vertaus, vaan se, ettei tiettyjä ryhmiä saa liittää kielteisiin ilmiöihin edes silloin, kun ilmiöt ovat kiistattomia. Tästä seuraa ajatus, että todellisuutta saa kuvata vain, jos se ei loukkaa ketään, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei sitä saa kuvata lainkaan. 

Kirjoituksessa korostetaan jälleen wokettajien lempiasiaa eli "valta-asemaa" ja julkisen henkilön vastuuta. Tämä on jälleen keino yrittää canceloida eli vaientaa ja tehdä näkymättömäksi: mitä näkyvämpi ihminen, sitä vähemmän hän saa sanoa. Lopputulos on tietysti absurdi, sillä tämän wokelogiikan mukaan totuuden puhuminen sallitaan vain yksityisesti ja kuiskaten, mutta julkisesta totuuden lipsauttamisesta odotetaan rituaalista anteeksipyyntöä koko maailmalta.

On myös huomionarvoista, että alueellisen segregaation ja turvattomuuden todellisia syitä ei käsitellä tuossakaan kirjoituksessa lainkaan. Ei puhuta rikostilastoista, koulutuloksista, katujengien etnisestä rakenteesta tai siitä, miksi monet suomalaiset välttelevät tiettyjä alueita. Sen sijaan puhutaan "ilmapiiristä" ja "tunteista"... Tämä ei tietenkään ratkaise mitään, se vain varmistaa, että ongelmat jatkuvat ja jatkuvat ja kärjistyvät.

Edes wokettajilla kysymys ei kuitenkaan ole loukkaantumisesta eikä vastuusta sinänsä, vaan todellisuuden kieltämisestä. Pään pensaaseen tunkemisesta. Kun kieltä aletaan säädellä ideologisin perustein, keskustelu muuttuu väkisinkin näytelmäksi, jossa kaikki tietävät, mistä on kyse, mutta kukaan ei saa sanoa sitä ääneen. Juuri tämä ruokkii katkeruutta, kyynisyyttä ja vastakkainasettelua, ei mikään yksittäinen heitto tai kielletty sana.

Jos Hakunila, Vantaa tai mikä tahansa alue muistuttaa ihmisten mielissä Mogadishua, syy ei todellakaan ole sanassa. Syy on siinä, että vertaus tuntuu monien mielestä olevan hyvin osuva. Ja siihen ei kuuluisi vastata wokettajien moraalisaarnoilla, vaan muuttamalla sitä todellisuutta, jota sana kuvaa. 

Ajatusten maailma ja likainen raha

 

"Venäläisten tiedemiesten mukaan liiketoiminta on likaista, eikä tiedemiehen pidä alentua astumaan ulos ajatusten maailmasta."

Tässä lauseessa on jotakin, mikä tuntuu nykyajassa lähes sopimattomalta. Se rikkoo oletuksen, jonka mukaan kaiken arvokkaan on lopulta oikeutettava olemassaolonsa taloudellisena hyötynä. Että ajatus, tutkimus ja ymmärrys ovat vain välivaiheita matkalla tuotteeseen, innovaatioon tai markkinaosuuteen.

Venäläisen intelligentsijan perinteessä tämä ajatus asetetaan päälaelleen. Tiede ei ole väline, vaan päämäärä. Tiedemies ei ole yhteiskunnan hyödyllinen työläinen, vaan todellisuuden tarkkailija ja usein jopa sen kiusallinen todistaja.

Ajatus ei ole kauppatavaraa

Kun ajatus muuttuu tuotteeksi, se alkaa elää toisenlaista elämää. Se alkaa miellyttää rahoittajaa, hakemaan hyväksyntää, muokkautumaan esityskalvoihin ja vaikuttavuusmittareihin. Totuus ei välttämättä katoa, mutta se pehmenee. Terävimmät kulmat hiotaan pois, jotta kokonaisuus olisi helpompi myydä.

Venäläisessä tiedeperinteessä tätä on pidetty saastumisena. Raha tuo mukanaan riippuvuuksia, ja riippuvuudet ohjaavat kysymyksiä. Tiedemiehen tehtävä ei kuitenkaan ole kysyä sitä, mistä maksetaan, vaan sitä, mikä on totta. Lähestyä sitä, mikä on vielä ymmärtämätöntä.

Tiedemies todistajana

Tässä ajattelussa tiedemies ei ole kehittäjä, innovaattori eikä varsinkaan yrittäjä, vaan todistaja. Hän seisoo ajatusten maailmassa ja katsoo todellisuutta ilman velvollisuutta tehdä siitä miellyttävää, hyödyllistä tai turvallista.

Tämä muistuttaa antiikin filosofiaa enemmän kuin modernia tiedepolitiikkaa. Platon ei hakenut rahoitusta, Aristoteles ei kirjoittanut hankeraportteja. Ajatus itsessään oli riittävä oikeutus.

Hiljainen vastalause modernille maailmalle

Ajatus liiketoiminnan likaisuudesta ei ole lapsellista idealismia, vaan hiljainen vastalause maailmalle, jossa kaikki mitataan rahassa. Se sanoo, että on olemassa arvoja, jotka katoavat, jos ne yritetään hinnoitella.

Moderni länsimainen ihanne, jossa tutkija toimii yrittäjänä ja tiede raaka-aineena innovaatioketjuun on mahdollisesti joskus tehokas, mutta se on aina kapea. Se tuottaa kertakäyttöisiä sovelluksia, mutta harvemmin viisautta. Se voi ratkaista joitain moderneja ongelmia, mutta ei pysähdy kysymään, miksi nämä ongelmat ylipäätään ovat syntyneet.

Arvo on siinä, mikä ei taivu

Ehkä kaikkein radikaaleinta tässä ajattelussa on ajatus siitä, että jonkin asian arvo kasvaa juuri siksi, ettei sitä voi myydä. Että totuus, joka ei sovi markkinoille, on arvokkaampi kuin totuus, joka sopii.

Tällainen ajatus on nykyajassa epämukava. Se tekee tiedemiehestä huonon työntekijän ja huonon brändin. Mutta se tekee hänestä vapaan.

Ja juuri siksi tämä venäläisten tiedemiesten vanha ajatus tuntuu nykyäänkin ajankohtaiselta. Ja erittäin vaaralliselta tietyille piireille. 

Raju isku yöllä nakkikioskilla – näin Jorman operaatio Nicoa vastaan eteni

Kuukausia kestänyt tarkkailu huipentui karuun yhteenottoon.

Paikallinen raskaan sarjan konkari Jorma otti kiinni huomattavasti köykäisemmän mutta tietyissä piireissä kovin vittumaisena pidetyn Nicon lauantaiyönä Helsingin itäpuolella sijaitsevalla nakkikioskilla. Operaatio, joka tunnettiin nimellä Absolute Resolve (Ehdoton ratkaisu), oli valmisteltu huolellisesti jo usean kaljatuopin ajan.

– Me katsoimme, odotimme, valmistauduimme ja pysyimme kärsivällisinä ja ammattimaisina, Jorma totesi myöhemmin poliisille ja nakkikioskityöntekijälle.

Kuukausien tiedustelu

BBC:n ja YLE:n mukaan Jorma rakensi kotonaan pahvilaatikoista tarkan mittakaavamallin kioskista, mukaan lukien muovituolit ja ketsuppipumppu. Iskun valmistelussa auttoi luotettava lähde Nicon sisäpiiristä, eli yhteinen kaveri Pate, joka tiesi tarkalleen, monelta Nico yleensä tulee ja missä kohtaa jonossa se alkaa aukoa päätään läskeille.

CNN raportoi, että Jorma oli kerännyt tietoa Nicon liikkeistä koko syksyn ajan:

– "Se käy aina makkaraperunoilla ja valittaa hinnasta", lähde kertoi.

Operaatio käynnistyy

Perjantai-iltana olosuhteet olivat sellaiset, että Jorma antoi itselleen käskyn toteuttaa iskun. Operaatio eteni reaaliajassa kioskijonossa, jossa neljä puoliksi selvää silminnäkijää ja yksi varsin humalainen todistaja seurasivat tapahtumia intensiivisesti.

– Se oli kirjaimellisesti kuin olisin katsonut televisiota, kuvaili eräs paikalla ollut mies, joka ei kuitenkaan ollut varma, oliko kyseessä MTV3 suora lähetys vaiko vain oma humalatila.

Kiinniottoryhmä – eli Jorma yksin – eteni kohteeseen kello 02.01 paikallista aikaa, juuri kun Nico oli saamassa makkaraperunansa, kaikilla mausteilla.

– Jorma eteni nopeasti, tarkasti ja kurinalaisesti, kioskin myyjä kertoi. – Ensin katse kohteeseen, sitten askel eteenpäin ja lopuksi oikea suora kohteen vasempaan ohimoon.

Kohde romahti

Samaan aikaan kioskialueella kuului voimakkaita ääniä, joita todistajat kuvasivat sanoilla "lähetää pykii" ja "älä nyt vittu". Yksi muovituoli kaatui ja Nicon tasapaino tuhottiin täysin.

Silminnäkijöiden mukaan Nico yritti paeta turvahuoneeseen, joka tunnetaan myös nimellä vessa, mutta ei ehtinyt sulkea ovea ennen kuin Jorman operaatio oli jo ratkaisevassa vaiheessa.

– Siellä tapahtui paljon, Jorma kuvaili myöhemmin, tarkentaen tarkoittaneensa että sanoja ja nyrkkejä vilisi ilmassa.

Kiinniotto ja jälkipyykki

Nico kuljetettiin tapahtumapaikalta istumaan kadunreunaan, jossa hänelle annettiin kylmää ilmaa ja elämänneuvoja. Jorma poistui alueelta rauhallisesti, mahdollisesti iso makkara kädessään.

Poliisin mukaan jälkiselvityksissä selvisi, että kukaan ei kuollut, mutta yksi ego, yksi muovituoli, sinappipullo ja useampi illan suunnitelma kokivat kovia.

– Ei ole kuin yksi Jorma, summasi tapahtumat eräs paikalla ollut keski-ikäinen mies ja tilasi lihapiirakan.

Yhdysvallat syöksyi sotaan

 

Trumpin hallinto aloitti brutaalin oikeudettoman hyökkäyssodan Venezuelaan

Caracas/Washington – HS/IS/Yle

Yhdysvallat on aloittanut täysimittaisen hyökkäyksen Venezuelaan. Hyökkäys on kansainvälisen oikeuden räikeä loukkaus ja muistuttaa maailmaa siitä, kuinka pitkälle autoritaarinen suurvalta on valmis menemään säilyttääkseen vaikutusvaltansa.

Presidentti Donald Trumpin hallinto on ajautunut avoimeen sotaan demokratiaa vastaan. Venezuelan kaupungit palavat, siviilit pakenevat, ja maailma katsoo kauhuissaan, kun yksi maailman suurvalloista talloo suvereenin valtion alleen.

USA kaappasi suvereenin valtion presidentin ja kertoo hallitsevansa Venezuelaa tästä lähtien. 

Trump on mielivaltainen diktaattori

Donald Trump on rakentanut ympärilleen suljetun, pelolla hallitsevan sisäpiirin, joka ei enää piittaa kansainvälisestä oikeudesta tai ihmisoikeuksista. Hänen puheensa ovat täynnä valheita, uhkauksia ja salaliittoteorioita. Valkoinen talo on muuttunut propagandakoneistoksi, joka syyttää muita omista rikoksistaan.

– Trump on menettänyt todellisuudentajunsa. Hän on vaarallinen mies, joka uhkaa koko maailman vakautta, sanoo eräs entinen Yhdysvaltain diplomaatti.

Imperiumin viimeinen kuolinkouristus

Asiantuntijat näkevät hyökkäyksen epätoivoisena yrityksenä palauttaa Yhdysvaltain hiipuva hegemonia. Venezuela ei ole uhannut ketään, mutta sen öljyvarat ja itsenäinen linja ovat olleet Washingtonille punainen vaate.

– Tämä on klassinen esimerkki imperialistisesta hyökkäyksestä. Yhdysvallat ei siedä itsenäisiä valtioita omalla takapihallaan, sanoo Latinalaisen Amerikan tutkija.

Kansainvälinen yhteisö reagoi ja USA eristetään

Euroopan unioni, Afrikan unioni ja ASEAN ovat tuominneet hyökkäyksen yksiselitteisesti. Useat maat ovat vetäneet suurlähettiläänsä pois Washingtonista. YK:n turvallisuusneuvosto on kutsuttu hätäkokoukseen.

- Pakotteet: EU jäädyttää Yhdysvaltain virkamiesten varat ja kieltää viennin strategisilla aloilla.

- Kulttuuriboikotit: Hollywood-elokuvia ei enää esitetä eurooppalaisilla festivaaleilla. Amerikkalaiset taiteilijat suljetaan pois kansainvälisistä tapahtumista.

- Urheiluboikotit: USA suljetaan pois olympialaisista ja MM-kisoista. NBA:n ja NHL:n kansainväliset ottelut perutaan.

Beneficio Venezuela! Solidaarisuusliike leviää kautta maapallon 

Kaduilla marssitaan Venezuelan lippujen alla. Sosiaalisessa mediassa leviää kampanjoita, joissa vaaditaan oikeutta Venezuelalle ja tuomitaan Yhdysvaltain brutaali oikeudeton hyökkäyssota suvereenia kansallisvaltiota vastaan. Miljoonat ihmiset ovat jo vaihtaneet Facebook -profiilikuvansa Venezuelan kansallissymboliin jaguaariin, joka on noussut vastarinnan ikoniksi. Hashtagit kuten #StandWithVenezuela ja #YankeeGoHome trendaavat maailmanlaajuisesti.

Suurkaupunkien kaduilla järjestetään massamielenosoituksia, joissa vaaditaan Yhdysvaltain vetäytymistä ja kansainvälistä sotatuomiostuimen oikeudenkäyntiä Trumpin hallinnon johtohahmoille Haagissa. Kansainväliset pidätysmääräykset ovat jo voimassa. Eurooppalaiset yliopistot katkaisevat yhteistyön amerikkalaisten laitosten kanssa, ja tunnetut kulttuurivaikuttajat vaativat “moraalista karanteenia” Yhdysvalloille.

Sotarikoksia ja sensuuria

Raportit kentältä kertovat siviilikohteiden summittaisista pommituksista, sairaaloiden tuhoutumisesta ja humanitääristen avustusreittien estämisestä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan kyseessä saattaa olla “järjestelmällinen kampanja, joka täyttää sotarikosten tunnusmerkit”.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on kiristetty sananvapautta. Riippumattomia medioita on suljettu, toimittajia pidätetty ja sosiaalisen median alustoja painostettu sensuroimaan hallinnon vastaisia näkemyksiä. Valkoinen talo syyttää “ulkomaista hybridivaikuttamista” ja “valeuutisia”, mutta kriitikot näkevät kyseessä olevan autoritaarisen hallinnon klassisen kaavan. Suomesta ei enää pääse valtioon kytköksissä oleviin amerikkalaismedioiden uutisointiin käsiksi, sillä ne ovat täynnä Trumpin propagandaa. 

Analyysi: Lännen sokea piste

Monet asiantuntijat ovat pitkään varoittaneet Yhdysvaltain demokratiavajeesta ja sen taipumuksesta käyttää sotilaallista voimaa sisäpoliittisten kriisien peittämiseen. Nyt nämä varoitukset ovat käyneet toteen.

– Jos Venäjä olisi tehnyt saman, länsimainen media puhuisi “barbaarisesta hyökkäyksestä” ja “uhasta koko sivilisaatiolle”. Mutta koska kyse on Yhdysvalloista, osa länsimaista epäröi yhä kutsua asioita oikeilla nimillään, toteaa kansainvälisen politiikan professori Jermu Kontiolahti.

Maailma uuden aikakauden kynnyksellä

-Yhdysvaltain hyökkäys Venezuelaan saattaa jäädä historiaan hetkenä, jolloin globaali valtatasapaino alkoi todella muuttua. Moninapainen maailma ei enää hyväksy Washingtonin yksinvaltiutta ja nyt Washington saa maksaa siitä kovan hinnan, paaluttaa myös Suomen presidentti Alexander Stubb ulkoministeri Elina Valtosen nyökkäillessä vakavana taustalla.

Stubbin moraaliton moraalisaarna

 

Presidentti Alexander Stubb piti uudenvuodenpuheen, jossa hän julisti Venäjän ”moraalittomaksi” ja Suomen ”onnelliseksi”. Mutta jos Stubbin puhe oli moraalinen majakka, tämä teksti on Molotovin koktaili sen juurelle. Faktoilla höystettynä, ei fiiliksillä.

🧨 Moraaliton Venäjä?

Stubb toteaa, että Venäjä käy laitonta ja moraalitonta hyökkäyssotaa. Niin, vaiko NATO käy sotaa Venäjää vastaan? No niin tai näin, kyllä, puolustuksellinen sotilaallinen erikoisoperaatiokin on kauheaa. Mutta missä oli Stubbin moraalinen kompassi, kun NATO itse aktiivisesti pommitti Belgradia ilman YK:n mandaattia? Kun Irakissa rakennettiin demokratiaa risteilyohjuksilla ja Libyassa pommitettiin koko valtio kivikaudelle? Oliko se silloin ”toimivaa ja rauhanomaista” ulkopolitiikkaa?

🪞 Peiliin katsomisen paikka

Stubb puhuu pysyvästi muuttuneesta Venäjä-suhteesta kuin se olisi luonnonlaki. Mutta eikö juuri Suomi ollut se, joka ryntäsi Natoon kuin teini bileisiin? Ilman kansanäänestystä, ilman strategista harkintaa, median lietsonnan sokaisemana? Ja nyt, kun naapuri vastaa uhkakuviin omalla tavallaan, ollaan muka yllättyneitä?

📉 Talouskurjuus eli itsetehty katastrofi

”Venäjän hyökkäyssota iskee talouteemme erityisen kovaa”, valittaa Stubb. Mutta kuka sulki rajat, katkaisi kaupankäynnin ja ampui itseään jalkaan? Kuka päätti, että suomalainen metsäteollisuus, matkailu ja energiaomavaraisuus uhrataan Washingtonin ja Brysselin alttarille?

🧊 Onnellisuusindeksi ja nikotiinipussit

Stubbin Suomi on maa, jossa nuoret popsivat nikotiinipusseja jo enemmän kuin karkkia, hyppivät parkkihallien katoilta kuolemaansa ja vanhukset jonottavat hoitoon kuin Neuvostoliiton leipäjonossa. Mutta ei hätää, presidentti lupaa lisää koulutusta ja tutkimusta. Ehkäpä seuraava tutkimus kertoo, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisimpia, vaikka eivät sitä itse tunne.

🕊️ Rauha kompromissina. Kenen ehdoilla?

”Rauha on kompromissi”, sanoo Stubb. Mutta hänen kompromissinsa tarkoittaa Ukrainan aseistamista viimeiseen ukrainalaiseen asti, kunnes lännen asevarastot ovat tyhjät ja lännen köyhtyneet kansalaiset mellakoivat kadulla. Samaan aikaan Venäjä tarjoaa neuvottelupöytää, on tehnyt sitä jo ennen ensimmäisenkään droonin tai ohjauksen lentämistä, mutta se on tietenkin ”moraalitonta”. 

🧠 Realismi ei ole russofobiaa

Venäjä ei katoa kartalta, vaikka kuinka toivoisimme. Se on ydinasevaltio, jonka turvallisuusintressit ulottuvat pidemmälle kuin Helsingin kahviloiden latte-keskustelut. Stubbin ulkopolitiikka ei ole realismia vaan se on ideologista unelmahöttöä, joka perustuu siihen, että Venäjä taipuu lännen tahtoon. Jotta länsi saisi maailman herruuden. Voin sanoa, että Venäjä ei taivu. Eikä tarvitsekaan.

💣 Historia ei unohda

Jos Suomi haluaa rauhaa, sen on opittava elämään todellisuuden kanssa, ei Washingtonin eikä Brysselin lööperin kanssa. Diplomatia ei ole moraaliposeerausta, vaan kykyä neuvotella myös niiden kanssa, joita ei ymmärrä tai hyväksy. Muuten meillä ei ole edessä muuta kuin ikuinen rintamalinja itärajalla ja talous, joka muistuttaa enemmän 90-luvun lamaa kuin onnellisuusindeksiä.

🎭 Hollywood-Suomi

Stubbin puhe oli kuin huonosti käsikirjoitettu länsimainen saippuasarja: sankari seisoo valkoisessa puvussa, pahis on aina idästä, ja taustalla soi vapauden fanfaari. Mutta maailma ei ole Hollywood. Se on multipolaarinen, ristiriitainen ja täynnä valtioita, jotka eivät kumarra Brysseliä tai Langleytä.

🎇 Juhannuksen asti ihmeteltävää

Juhannukseen mennessä lampaat ehkä unohtavat Stubbin puheen. Kenties jopa tämän kirjoituksenkin. 

Mutta historia ei ikinä unohda niitä, jotka valitsivat moraalinsa nimissä NATOn vaatiman sodan Venäjän tarjoaman rauhan sijaan.